Auringonpilari ja muita ihmeitä

Lähes viikon mittaisen revontulijakson ja yövalvomisten jälkeen oli aika siirtyä "aamuvuoroon". Olin hyvissä ajoin ennen kuutta kosken rannalla hiihtelemässä. Tämän aamun retken olisin saattanut jättää väliin ja nukkua pitkään, mutta säätiedotusten mukaan tämä olisi viimeinen pakkasyö vähään aikaan. Huhtikuussa  pakkasöiden mahdollisuus pienenee koko ajan.

Kiveskosken parkkipaikalla auton mittari näyttää neljäätoista pakkasastetta. Rannalla saattaa olla aste tai pari enemmän. Idän puolella on pilviä, jotka kuitenkin rakoilevat hieman, erityisesti alareunastaan, eli auringonnousun kohdalta. Hento auringonpilari erottuu himmeänä Ulkukaran takaa.

Kymmenen minuuttia ennen auringonnousuaikaa taivaalle muodostuu näyttävä auringonpilari.

Tummaa pilveä vasten ja veden heijastamana haloilmiö on komea.

Pakkanen on koristellut rannan järvikortteiden sänget paksulla huurrekerroksella.

Keltinkijärvessä on laaja sulan veden alue. Ilman ja veden lämpötilaero saa aikaan pakkasusvaa.

Pilvet alkavat hitaasti liikkua pois. Hiihtelen rantoja pitkin auringon esiintuloa odotellen.

Ensimmäiset valonsäteet tavoittavat virran keskellä kivellä laulavan koskikaran.

Palaan parkkipaikalle, jätän sukset autoon ja lähden jalan ylävirran suuntaan.

Kosken niskan sulassa on kolme joutsenta. Ylävirran rantapuut ovat paksummassa kuurassa kuin alavirran.

Jään seuraamaan joutsenten sukeltelua ja puhdistautumistoimia. Kuvattavaksi ne ovat liian kaukana, mutta hauska niitä on katsella ja kuunnella.

Yht'äkkiä rantajää kumahtaa erikoisesti. Katson taaksepäin ja näen noin viidenkymmenen metrin päässä saukon pyörivän hangessa. Välillä se katoaa kokonaan lumeen, sitten näkyy vatsapuolta ja jalat kohti taivasta. Olen sen verran kaukana, että kuvaaminen on vain dokumentointia. En ole pitkään aikaan nähnyt saukkoa näinkään läheltä.

Sitten saukko lähtee loikkimaan pitkin rantaa pois päin minusta. Se ei kuitenkaan mene kovin kauas, vaan vähän väliä pää vilahtaa risukon takaa. Jään odottamaan josko se tulisi uudelleen lähemmäs.

Kohta se tuleekin takaisin päin ihan rantaa pitkin, mutta ei tule äskeiselle pyörimispaikalleen, vaan katoaa metsään. Olipa se mukava kohtaaminen.

Paluumatkalla autolle tulee lisää kohtaamisia. Kiveskosken karat istuvat usein kosken rannan tuntumassa kivien päällä. Tämäkin laulelija on ihan polun lähellä.

Aurngon alkaessa lämmittää rantapuiden huurteet alkavat sulaa. Varjon puolelta löytyy vielä huurrekoristeita.

Tämä huurrekaulakoru on kuvattu päällekkäisvalotuksella, lähikuvana ja taustaksi veden heijastukset.