torstai 6. huhtikuuta 2017

Riisin rykäsy helposti

Kun käytössä on kyyti Riisitunturin parkkipaikalle ja luvattu haku Tolvan kylän Korpihillasta, voi Riisitunturin erämaaladun, eli Riisin rykäsyn hiihtää helposti, lähes koko matkan loivaa alamäkeä sujutellen. Kauniina, aurinkoisena huhtikuun päivänä nautiskelin maisemista ja vauhdin hurmasta Riisitunturin rinteillä.

Parkkipaikalta Riisitunturin tuvalle on kahden kilometrin hiihtomatka, josta ensimmäinen kilometri on laskuvoittoinen, mutta toinen kilometri on ylämäkeä rinnesuolla. Puuttomalla suolla tasaista nousua ei huomaa muuten kuin tunteesta, että sukset eivät kulje normaaliin vauhtiin, vaan jotenkin jumittaa. Ylempänä on vähän jyrkempääkin nousua, jossa liukkaammalla kelillä tarvitaan jopa haarakäyntiä.




Taaksepäinkin kannattaa vilkuilla. Suon ja metsän takaa näkyy Kitkajärvi ja sen takana Ruka ja Valtavaara.





Riisitunturin korkein kohta jää vasemmalle. Latu ei kulje sitä kautta, mutta maastoon merkittyä lumikenkäreittiä sinne pääsee. Hankikannon aikaan voi tietysti kulkea mistä vaan, mutta nyt ei vielä hanki kanna kuin ylempänä tunturin rinteellä.




Tämän hiihtoretken nousuosuus (n. 60 nousumetriä) on nyt takana.


Riisitunturin tupa on suosittu retkikohde talvellakin, varsinkin nyt kun kävelyreitti on merkitty parimetrisillä paaluilla. Nyt paikalla ei ole ketään, on vain tuoreet jalanjäljet lumessa.


Sitten alkaa reitin lähes viisi kilometriä pitkä nautiskeluosuus. Loivasti viettävää rinnettä on ilo laskea. Väliin meno rauhoittuu ja tarvitaan muutama sauvantyöntö, mutta sitten mennään taas. Hanki kimmeltää, aurinko lämmittää ja maisemat vaihtuvat. Tämän helpompaa ei hiihtäminen voi olla.




Vielä muutama vauhdikas kurvi alarinteen kuusien keskellä, sitten vauhti hiipuu ja tullaan tasamaalle koivikkoon. Tästä latu haarautuu oikealle takaisin Riisitunturin suuntaan ja vasemmalle kohti Laturin laavua ja jatkuen siitä Korpihillaan, eli Riisin rykäsyn toiselle lähtöpaikalle.


Sininen taivas, valkoiset koivunrungot ja hanki innoittavat kameranheilutuskokeiluihin.




Laturin laavu ja lato uinuvat talviunta. Tulipaikka on hangen alla, eikä polttopuitakaan näy. Jäljet pihalla johtavat vain puuseehen.


Hiljaista on hiihtoretken päätepisteessä Korpihillan pihallakin. Korpihilla ei ole auki sunnuntaisin, joten tällä kertaa jäi vohvelikahvit juomatta.

Riisitunturin latua ylläpidetään helmi-huhtikuussa. Kunnostuksen aloitus ja lopetus voi vaihdella vuosittain lumitilanteesta riippuen.

Latukartta: Posion matkailu/Riisitunturin latu

12 kommenttia:

  1. Ennenkuin aloin lukea eteenpäin, jumituin tuohon otsikkoon. Siitähän se selvisi :)
    Nautinnolliselta tuo meno näytti ja ehdit matkan varrella tekemään taidettakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riisitunturin reiteillä on nimet: Riisin rietas, Riisin rääpäsy ja Riisin rykäsy.

      Poista
  2. On siellä vielä komeasti lunta ja pääset suksille. Tykkäsin noista puiden rungoista, hauskoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi ei ole vielä sanottavasti vähentynyt, ehkä tiivistynyt nyt kun tuli enimmäinen suojasää.

      Poista
  3. Siellä on kevättalvi vielä parhaimmillaan, lunta ja aurinkoa - ja latu. Kauniit kuvat otit hiihtoreissultasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevättalvella Etelä- ja Pohjois-Suomen sääerot näkyvät eniten. Kun etelässä kukkivat sinivuokot, niin pohjoisessa on parhaimmat hiihtokelit.

      Poista
  4. Kyllä kelpaa noissa maisemissa hiihdellä, ja nauttia maisemista. Näkyikö lintuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunturissa ei vielä muuttolintuja näy. Ne jotka on tulleet, ovat hakeutuneet sulien vesien luokse.

      Poista
  5. Korpihilla oli lapsuudenkotini taloyhtiön nimi. Hieno kuvasarja! Oli varmasti rentouttava reissu, vaikka jäitte ilman vohvelikahveja! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riisitunturilla viihtyy aina, jokaisena vuodenaikana.

      Poista