Revontuli-iltoja

Alkusyksyn vilkkaan revontulijakson jälkeen ei revontulia ole näkynyt. Tai, olisihan niitä ollut, mutta revontulien aikaan on ollut enimmäkseen pilvistä. Alkuviikolla, kahtena peräkkäisenä iltana, selkeälle taivaalle syttyivät revontulet. Ensimmäisenä iltana ihan pienesti, mutta seuraavana iltana jo isommasti loimuten.

Kuu on kasvanut jo yli puolikkaaksi ja valaisee metsää ja peltoa. Hentoiset revontulinauhat erottuvat melko heikosti.

Noin tunnin odottelun jälkeenkään ei tämän isompaa näytöstä tule. Mutta olihan ne sentään ensimmäiset loimut pitkään aikaan.

Seuraavana iltana taivaalla erottuu selvästi vahva, liikkumaton revontulivyö. Ajamme Ala-Kitkalle Kaukosaaren lintutornin luo revontulia tähystelemään. Kohta taivaalle nousee toinenkin kaari, joka alkaa liikkua ja muodostaa kiemuroita.

Sitten kaarien molemmat päät alkavat kiertyä ylös kohti taivaankantta.

Revontuliloimun alahelma on punaista valoa, joka on nopeaa ja kirkasta. Kahden sekunnin valotusaikakin vaikuttaa liian pitkältä.

Yritän saada koko taivaankannen yli menevän kaaren kuvaan, mutta objektiivini laajakulma ei ole riittävän laaja.

Kaukosaaren lintutornin alla on laavu ja laavun edessä tulisija.

Kuin loppunäytöksenä viimeisimmäksi taivalle nousevat voimakkan punakeltahehkuiset loimotukset.