Potkutellen Hietasaloon

Muutama aste pakkasta, aurinko paistaa ja kelkka luistaa hyvin kovalla jääpinnalla. Maaliskuu on tarjonnut hyviä jääkelejä hiihtoon, kävelyyn ja potkukelkkailuun. Pienikin yöpakkanen riittää kovettamaan ohuen lumikerroksen jään päällä. Nyt voi mennä minne vaan jääkantta pitkin.

Päiväretken kohteena on Hietasalon saari Etelä-Kallavedellä ihan kaupungin edustalla. Matkustajasatamasta Hietasaloon on noin viisi kilometriä ja Saaristokaupungista, josta olen lähtenyt liikkeelle, on alle kolmen kilometrin matka.

Puijo näkyy lähes joka puolelle Kallavettä, niin myös tästä Muuraissaarten pohjoispuolelta.

Horisontissa Saaristokaupunki.

Yhytän moottorikelkalla tampatun uran, joka on talkootyönä tehty kaupunkilaisten iloksi. Ajatuksena on, että talvella kävelijätkin pääsevät jäälle. Nyt lunta niin vähän, että voi kävellä missä vaan, mutta potkukelkka luistaa paremmin jäisellä uralla kuin hangella.

Hietasalon saari on tunnettu pitkistä hiekkarannoistaan. Suurin osa saaresta on kaupungin virkistysaluetta. Saaren itäpuolella on mökkejä ja pohjoisosassa vedenottamo. Iso osa Kuopion juomavedestä on Hietasalosta imeytettyä tekopohjavettä.

Nuotiopaikkoja on pitkin rantaa ja lisäksi keittokatos, joka nyt näytti olevan käyttökiellossa.

Lännen ja luoteen väliltä puhaltava tuuli on voimakas, joten etsin rannalta nuotiopaikkaa joka olisi parhaiten tuulensuojassa.

Männynoksien alla olisi houkutteleva paikka, heitän jo repunkin selästä, mutta huomaan tuulen ulottuvan tähänkin.

Onneksi nuotiopaikoissa on vara valita. Lounaaseen suuntautuvalta rannalta löytyy täydellinen tulipaikka. Aurinko paistaa suoraan suojaiselle rannalle. Kohta auringon lisäksi lämmittää myös nuotio. Rantaviivalla on pitkä, jäiden muovaama hiekkaharjanne.

Rantaelämää maaliskuussa.

Kuopion kaupunki huoltaa Hietasalon rantoja ja nuotiopaikkoja. Halkovajassa on kuivaa polttopuuta ja kunnon kirves. Roskahuoltokin toimii, rannalta löytyy useampikin roska-astia. Siitä huolimatta edelliset kävijät olivat jättäneet kaljatölkkinsä maahan nuotion viereen. Keräilin ne lähtiessäni roskikseen.

Hiekkarantojen lomassa on myös kallioita. Lumen alta on paljastunut kauniisti kuvioitu kalliopinta.

Veden liike siirtää rannan hiekkaa koko ajan. Männyn juuret ovat jääneet ilmaan.

Luoteisrannan monta metriä korkea hiekkajyrkänne.

Paluumatka on puskemista vastatuuleen. Pidän taukoa pienen kallioluodon suojassa. Lokit käyvät ihmettelemässä kun rötkötän selälläni hangella. Luoto on varmasti lokkien valloittama kesäaikaan.

Kuopiolaissyntyinen kirjailija Sirpa Kähkönen on kertonut kirjassaan Hietakehto Hietasalon kesäisistä tunnelmista sota-aikana kesällä 1943.
"Selkävesi kimmelsi, ja häikäisyn keskellä leijui kuin aineettomana hiekkarantainen saari. Idässä saaren taustalla kohosivat poutapilvien tornit. Hietasalo." Sirpa Kähkönen 2012, Hietakehto