Karvapohjilla Tuomivaaraan x 3

Aurinko paistaa ja hanki kimmeltää. Olemme lähteneet nousemaan Kittilä-Raattama-tien varrelta kohti Tuomivaaraa. Tuomivaara on sopiva lähiretkikohde karvapohjasuksilla etenevälle kolmen sukupolven joukkueellemme. Alhaalla koivikossa noin 80-senttinen hanki upotti parikymmentä senttiä suksen alla, ylempänä hanki on hieman tiiviimpää ja kantaa paremmin.

Tuomivaaran korkein kohta nousee noin 90 metriä ympäristöstään. Itärinteeltä näkyy Ounasjoki ja Raattaman tie. Suuret suot, lappilaisittain jängät ja vuomat, ympäröivät vaaraa joka puolelta.

Kun on nuori ja notkea, voi heittäytyä hankeen ihan vaan huvikseen. Kuvaa katsellessa tekisi mieli kääntää kuva pystyasentoon.

Ilman suksia upottavassa lumessa ei pääsisi kovin pitkälle. Näillä korkeuksilla ei vielä ole ollut suojasäitä, jotka olisivat tiivistäneet lumikerrosta.

Vaaran etelä- ja länsirinteille paistaa lämpimästi. Näköaloja riittää laajalle, alkaen Kumputunturista päättyen Pallaksen tunturijonoon.

Noin kahdenkymmenen kilometrin päässä, vuomien takana, on Levitunturi.

Suoraan lännessä kohoavat Keimiö- Sammal- ja Lommoltunturi.

Seurueemme hyväkuntoisin laskee mäkeä useita kertoja. Minä ja joukkueemme nuorimmainen tyydymme skinnailemaan ylärinteessä.

Kaatuneen puun rungolla on hyvä istua, nauttia auringon lämmöstä ja eväistä.

Vanha mänty vaaran alarinteellä on säilyttänyt paksun lumikerroksen vahvojen oksiensa päällä.

Ja lopuksi on edessä pitkä, ei kovinkaan vauhdikas lasku, takaisin tien varteen.