Viikon aikana kertyneiden kuvien saatesanoiksi äitini runo:
Viimeinen näytös
Syksy yrittää salaa hiipimällä tulla.
Koreaksi pukeutuneena luulee pääsevänsä huomaamatta.
Heiluu hepenissään kuin sirkusprinsessa.
Myrskytuuli ei anna sen kauan keikaroida.
Muutamalla palkeen painalluksella
pyyhäisee esiintyjät areenalta ja sammuttaa soihdut.
Pudottaa viluviittansa maiseman verhoksi,
kattaa maan kahisevin lehdin.
Viima viheltää juhlan päättyneeksi.
Vuorossa on valkoinen väliverho.
V.Tarvainen
metsälehmus |
rustonupukki |
tähtitalvikki 3.10. |
sulkasammal |
puna-ailakki 3.10 |
lehtokuusaman marjat |
oravanmarja |
harakankello 4.10. |
ensimmäinen huurreaamu 6.10. |
Siellä päin yrittää ruskasyksy vain pitää pintaansa. Vielä niin paljon värejä. Sinulla on kivoja kuvakulmia, kuten veteen heijastuneissa haavalehtikuvassa ja samoin viimeisessä kuvassa.
VastaaPoistaÄitisi runo on erittäin kaunis. Miten tureen upeita kielikuvia hän käyttääkään.
Runoiletko sinä itse?
Täällä alkaa olla valkoisen väliverhon vuoro.
Kiitos aimarii. Savosta löytyy vielä ruskapuita ja -maisemia.
PoistaValitettavasti runoilutaidot eivät periytyneet minulle.
Upea sanan ja kuvien yhdistelmä!
VastaaPoistaTäällä etelässäkin oltiin aamulla jo pakkasen puolella.
Huurreaamuja on ollut nyt joka puolella Suomea.
PoistaKaunista. Huurre-aikaa olen odotellut jo - kun vaan ehtisi aamuisin luontoon. Jospa v-loppuna...
VastaaPoistaParina päivänä on revontulet tulleet sotkemaan unirytmiä, enkä ole jaksanut valvotun yön jälkeen huurreaamuja kuvaamaan.
PoistaKaunista ruskaa! Äitisi runo kuvailee hyvin tätä aikaa.
VastaaPoistaKaunista.
VastaaPoistaMeillä ei ole enää ollut usvaa aamuisin- tai sitten nukun sen ajan. Mutta kuuraa sen sijaan on ollut jo parina aamuna maassa, että kohta se samperin lumikin tulee… kun on ne pakkasyöt.
Äitisi runo on kaunis.