Kallaveden sumuaamu

Lehdessä sanottiin, että lokakuu on ollut poikkeuksellisen aurinkoinen ja kuiva. Piti ihan miettiä, oliko näin. Koko ajan lyhenevät päivät jotenkin muokkaavat ajatusta ja tuntuu, että aina on pimeää. Mutta kun katselin lokakuussa ottamiani kuvia, niin on se myönnettävä, on ollut aurinkoa, pakkasaamuja ja mikä hienointa, kuutamon lisäksi on nähty revontulia Etelä-Suomea myöten.

Lokakuun toiseksi viimeinen aamu on sekin kaunis ja aurinkoinen. Yöllä on ollut muutama pakkasaste ja aamulla joka paikka on kuurassa. Koska järviveden lämpötila on vielä kahdeksan astetta, aiheuttaa suuri lämpöero ilman ja veden välillä sumuja suurellekin järvelle. Mutta sumua ei kuitenkaan ole joka paikassa. Aamulla sumu on asettunut järven länsirannalle ja itäpuoli on selkeä. Auringon noustua tilanne muuttuu, kun sumu lähtee liikkeelle. Tätä sumun ja auringon vuoropuhelua seurasimme aitiopaikalta Pirttiniemen kärjestä.

Auringon noustua ylemmäs haihtuivat sumut suurelta järvenselältä, mutta jäivät pitkäksi aikaa lahdenpohjukoihin. Kallaveden lahden, Koiraveden, sumut haihtuivat vasta puoliltapäivin.