Taivaantulia Kittilässä

Olen matkalla Kuusamosta Kittilään, syyslomalla olevan koululaisen seuraksi. Päivä on tasaisen harmaa ja sumuinen. Pelkosenniemen kohdalla pilvikerros raottuu hieman. On jaloittelutauon paikka, varsinkin on olen sopivasti Sokanaavan suon reunalla. Parkkipaikalta vie laudoitettu polku aapasuon keskellä olevalle lintutornille. Sinne asti en nyt mene, vaan otan muutaman kuvan upeassa valossa esittäytyvästä suomaisemasta.

Aapasuon syysväri on okranruskea.

Aamulla Ounasjoen rantamaisemissa taivas hehkuu loistavanpunaisena. Rantapenkan jääkaulukset kertovat, että pakkasia on jo ollut. Nyt sää on lämmennyt reilusti plussan puolelle.

Kun idän suunnalla on tulenpunaista, niin lännen taivaan väri on hempeää pinkkiä.

Taas toteutui vanhankansan uskomus, että aamurusko ei lupaa kaunista säätä. Värikäs taivas menee pian auringonnousun jälkeen paksuun pilveen.

Revontuliaktiivisuus jatkuu edelleen. Alkuillasta oli vielä pilviä, mutta niiden häivyttyä vahva vihreä revontulivyö syttyy taivaalle ja valaisee yön.

Seuraavana aamuna lähdemme Levin huipun polulle. Maisemat ovat avarat ja taivaan värit kauniit, mutta tunturin laella tuulee kovasti. Tulipaikan halkovajan suojassa tarkenemme katsella auringonnousun värinäytelmää.

Aurinko nousee uusien tuulimyllyvaarojen, Kuolavaaran ja Keulakkopään takaa. Vasemmalla kohoaa Kumputunturin laki.

Ounasjoki kiemurtelee punertavan valon värittämien metsien keskellä.

Kirkkaalla säällä Pallaksen tunturijono näkyy hyvin Levin laelle.

Paluumatkalla pysähdymme kuvaamaan Immeljärveen peilaavan Kätkätunturin.