Syyspäivä mökkimaisemissa

Lahdella puhaltaa voimakas pohjoistuuli. Harvoin tähän, yli kolme kilometriä pitkän kapean lahden pohjukkaan pääsee tuulemaan niin kovasti, että valkopäitä laineita vilkkuu rannan ja vastapäisen saaren välisessä salmessa. Olen käymässä mökkimaisemissa ehkä viimeistä kertaa ennen talven tuloa, mökkitietä kun ei aurata talvella. Tosin, joskus on käynyt niin, että lumet on tulleet vasta tammikuussa ja olen päässyt käymään mökillä joulunpyhinä.

Laiturilla, suojassa pohjoistuulelta voi hetken kuvitella olevansa kesässä kun aurinko jaksaa hieman lämmittää. Sitten muistan tehtävälistani;  on haravoitava enimmät lehdet kulkuväyliltä ja kerättävä mukaaan vähän katajanoksia.

Paluumatkalle on suunniteltuna on kaksi käyntikohdetta. Laajalahden laavu on vain parin kilometrin päässä mökiltä, siksi siellä tulee harvemmin käytyä. Nyt virittelen tulet laavun edustan nuotiopohjalle. Kun kesällä kävin laavulla, puuvaja oli tyhjä ja laavun roska-astia pursui. En ymmärrä miksi roska-astia yleensäkään pitää olla täällä syrjäisellä laavulla. Luulisi laavun käyttäjien osaavan kuljettaa roskansa pois. Kun laavulla on roskis käy niin, että sen täyttyessä roskat heitetään roska-astian viereen ja pian koko ympäristö on siivoton. Nyt vajaan on tuotu pilkottua (!) polttopuuta ja roska-astiakin on tyhjennetty.

Laajalahdella on pitkä laguunimainen hiekkaranta. Rantaveden hiekka on kuvioitunut laineiksi. Sorsaveden vesi on  kirkasta ja puhdasta, juomavedeksi kelpaavaa.

Kotimatkani toinen käyntikohde on Kuivataipaleen museokanava. On kulunut monta vuotta kun viimeksi olen täällä käynyt. Viime käynnin jälkeen on vanhan kanavanvartijan tuvan kivijalalle tehty grillikatos ja rakennettu viereen polttopuuvaja. Tukeva ja paloturvallinen perusta on tulipaikalla.

Kuivataipaleen kanava on uudelleen kunnostettu vuosina 1994-96. Muistan vielä, kun joskus 80-luvun loppupuolella etsimme merkkejä umpeenkasvaneesta kanavasta keskeltä metsää. Löytyi vain lahonnutta puuta ja joitain kuoppia. Alunalkaen vesiyhteys Paasveden ja Kuvansin välille on kaivettu jo 1860-luvulla.  On hyvä että kanava on nyt veneilijöiden käytössä. Vielä kun saisi kevyemmällä vesikulkuneuvolla kulkijalle laiturin. Nykyisin kanootille ja kajakille sopiva laituri on vain Kuvansin puolella, mutta kanavassa ja Paasveden puolella ei ole kajakille rantautumispaikkaa.

Vieressä on pieni punainen tupa. Kesäaikaan se lienee auki.

Kuivataipaleen kanavan sulkuportit avataan käsivoimin. Vuosia sitten olin sulutuksessa kun Suomi Meloo-viesti kulki kanavasta Kuvansijärveltä Paasvedelle, eli Vuoksen vesistöstä Kymijoen vesistöön. Sittemmin meloin yksin Kuvansilta Paasvedelle, mutta silloin kannoin kajakin sulun ohi.

Kanava-alueen reunalla on myös vanhaa puurakennetta, eli riukuaita.

Seuraavana aamuna oli vielä selkeää. Täydenkuun luoma kuunsilta valaisi lahdella.

Ehti olla yksi huurreaamu ennen kuin sää taas lämpeni ja muuttui sateiseksi.