Salmilamminvaaralla

Rukan kylältä on matkaa pohjoisen suunnalla olevalle Salmivaaralle noin puolitoista kilometriä. Se on kuitenkin niin eristyksissä rotkojen ja pienten lampien takana, että harva sinne eksyy. Salmilamminvaara näkyy hyvin myös Valtavaaran suunnasta, Karhunkierroksen polulta. Lähdin nyt katsomaan miltä Valtavaaran maisemat näyttävät Salmilammenvaaralta katsottuna.

Jätän auton Valkeisrinteen tien varteen ja kuljen metsän läpi latupohjalle, jota seuraan muutaman sata metriä. Poikkean latupohjalta oikealle ja lähden ylittämään suurta hakkuuaukeaa. Jo täältä näkyy Valtavaaran koko vaarajono.

Hakkuuaukean reunalla on poroja. Saan havaintoesityksen kuinka sarvien kelominen tapahtuu. Poron sarvia peittää aluksi verinahka, jonka uros kuitenkin pian hankaa pois kelomalla sarvia puunrunkoihin ja oksiin. Männynrunkoa on puskettu paljon, koska puun kuori on irronnut ja oksat katkenneet.

Salmilamminvaaralle pääsee vain pohjoisen suunnasta. Itä- länsi- ja etelärinteet ovat jyrkkää kallioseinämää. Maasto on mukavaa kulkea ja jossain kohti löytyy vähän poluntapaistakin.

Avonaiselta kalliokielekkeeltä avatuu esteetön näkymä vaaroille.

Katselupaikaltani on pari kilometriä linnuntietä Valtavaaran päivätuvalle. Kameran zoomi poimii tuvan ja kulkijat kuvaan.

Kalliopahdan juurella, suojaisessa notkelmassa on juolukkamatto vielä syysväreissään.

Mustikanvarvuissakin on vielä punaisia lehtiä.

Vaaran korkeimman laen alapuolella on sen verran tasaisempaa, että pääsen kuvaamaan jyrkännettä alapuolelta.

Kallio on kauttaaltaan kauniin vaaleanpunaista kiveä. Ruusukvartsiako?

Vaaralta länteen päin on samanlainen pudotus kuin idän suuntaan ja jyrkkä rinne vastassa takarannalla.

Vaikka Salmilamminvaaralle ei ole polkuja, niin sinne on helppo kulkea. Eksymisen vaaraa ei ole koska ollaan niin lähellä Rukan kylää. Kävelymatkaa tulee 2-3 kilometriä.