Mustavaara-Tirrojärvi

Päiväretkemme kohteena ovat Sammaltunturin rinteellä oleva Tirrojärvi ja Mustavaaran porokämppä. Pallaksen tunturijonon jatkeena etelän suunnalla on kolme suurta tunturia, Sammal- Lommol- ja Keimiötunturit. Jätämme auton Pallasjärventien varren parkkipaikalle ja lähdemme kulkemaan kapeaa hiekkatietä kohti Mustavaaran lakea. Itse asiassa Mustavaaran laki näkyy melkein parkkipaikalle, tie on viivasuora noin parin kilometrin matkan. Nousua vaaralle on 120 metriä (korkeussuunnassa). Tie näyttää nousevan kuin taivaaseen kun sitä katselee notkon pohjalta. Sammaltunturin tie on ilmeisesti vanha Pallasjärvelle vievä maantie, koska tien varrella on kilometripylväitä.

Alhaalla notkossa on vielä muistoja edellisviikon pakkasista. Tien pinta on notkossa jääkerroksen peittämä. Sade on kiillottanut jään, joten se on kuin luistinrata. Tien penkereet ovat sen sijaan upottavat, on siis valittava luistelun ja mudassa rämpimisen välillä. Onneksi huonoa tietä on vain parisataa metriä ja sitten alkaa nousu vaaralle.

Pihlajanlehdet ovat jääneet jään vangiksi.

Poro hölkkää kovaa vauhtia rinnettä alas. Se näyttää tulevan suoraan kohti ja varustaudumme väistämään. Viime hetkellä poro kuitenkin loikkaa metsään.

Rinnesuo tien varrella.

Mustavaaran laelta avatuvat näkymät pohjoiseen Pallakselle, itään Lommoltunturille ja edessämme olevalle Sammaltunturille.

Pallaksen tunturijonoa

Ohitamme Mustavaaran porokämpän polunhaaran, siellä käymme paluumatkalla. Laskedumme alas vaaralta ja noin 700 metriä kuljettuamme käännymme Sammaltunturin tutkimusasemalle vievälle tielle. Pian kuitenkin poikkeamme tieltä vasemmalle kohti Tirrojärveä.

Painanteissa on pieniä lammikoita, joissa on muutaman sentin jääkerros.

Pallastunturin laet näkyvät Tirrojärven rannallekin. Järvi-nimitys on vähän suurellinen, koska Tirrojärvi on pinta-alaltaan vain reilun hehtaarin kokoinen.

Tunturijärvi on jäätynyt tuulella. Vaivaiskoivun oksista näkee miten vesi on jähmettynyt ja jättänyt kuopat oksien ympärille.

Tirrojärven rannat ovat kosteikkoa, mutta vähän kauempaa tunturin rinteestä kuivaa maastoa evästaukopaikaksi.

Lommoltunturin laki näyttää houkuttelevalta. Sieltä avautuu hienot näkymät Pallasjärvelle. Mutta me jatkamme matkaa Sammaltunturin rinnettä alas pienen puron varteen. Puron vartta seuraamalla päädymme Mustavaaran porokämpälle.

Mustavaaran kämppä maastoutuu ympäristöönsä täydellisesti. Katolla on sammalen ja jäkälän lisäksi kuusia ja koivuja.

Sisällä on viihtyisän näköistä. Tupa on pieni, laverille mahtuu pari nukkujaa. Sen lisäksi tuvassa on avotulisija ja pikkuinen pöytä nurkassa.

Edellisten kävijöiden jäljiltä pihan nuotiopaikalla on vielä kyteviä kekäleitä, joten makkaratulet saadaan helposti syttymään. Eikä tulen sytytyskään olisi ollut ongelma, puuvajassa on kuivia polttopuita ja terävä kirves.

Juomavettä saa kämpän alapuolella virtaavasta purosta.

Lähdemme paluumatkalle nousemalla kämpältä Mustavaaran laelle. Mustavaaralta löytyy vielä muutama laikku punaista mustikkavarvukkoa. Suurin osa mustikanlehdistä on jo ruskistunut, mutta voi kuvitella miten hienolta rinteet ovat näyttäneet parhaimpaan ruska-aikaan.

Edessä on alamäki kohti Pallasjärven tien parkkipaikkaa. Rinteessä tulee vastaan suurta rinkkaa kantava nuori nainen. Hän on menossa Mustavaaran porokämpälle yöksi.