Umpihangessa Konttaiselle

Konttaisen parkkipaikalta lähtee nousemaan polku Konttaisvaaran laelle. Noin puolen kilometrin matkalla noustaan sata metriä. Polku on pysynyt hyvin auki sydäntalven ajankin. Konttainen näyttää olevan vapaalaskijoiden suosiossa. He kantavat sukset tai lumilaudat ylös, hujauttavat jyrkkää rinnettä alas ja kahlaavat sitten takaisin tielle ja parkkipaikalle. Liukulumikengille polku ei sovi. Kovalla pinnalla, jyrkässä rinteessä karvapohja ei pidä ja portaissa niillä ei voi kulkea. Siksi hiihtelen Konttaiselle vaaran itäpuolelta, jossa rinne on loivin ja sadan metrin nousu tapahtuu puolentoista kilometrin matkalla. 

Ensimmäiset kolmesataa metriä kuljen kelkkauraa, mutta noustuani pienen harjanteen päälle käännyn umpihankeen kohti Konttaisen tykkykuusikkoa. Hento pilvi näyttää peittävän Konttaisen lakea. Pilviä on liikkeellä muutenkin, mutta niiden välissä taivas on kauniinsininen.

Matalampien puiden takaa kohoaa Valtavaaran itärinne.

Konttainen kuuluu Valtavaara-Pyhävaara luonnonsuojelualueeseen. Luonnonsuojelualueen rajan erottaa hyvin. Matala taimikko ei kuulu luonnosuojelualueeseen. Metsänomistaja ei taida ilahtua tykkylumen peittämästä taimikosta.

Lumipeitteen paksuus on noin 60-70 senttiä. Lumi on aukeimmilla paikoin sen verran tiivistynyt, että se ei upota kuin kymmenisen senttiä suksen alla.

Aina ohikulkiessa käyn tätä suurtaa haapaa tervehtimässä. Paksun huurrekuorman peittämänä se kyllä muistuttaa nyt enemmän mäntyä kuin haapaa.

Hangen pinnalla ja puissa on sormenkynnenkokoisia jääkiteitä.

Pujahdan tiheään metsään tykkypuiden juurelle.

Vasta vaaran päällä alkaa puiden välistä näkyä ympäristöä. Kumpuvaara erottuu valaistuna pilviharsojen takaa.

Valtavaaran rinteelle on näkymät Konttaisen etelälaidalta. Nyt pilvi peittää vaarajonon niin, että vain päivätupa erottuu korkeimmalla kukkulalla.

Kidepilari näkyy hetken aikaa Rukan rinteellä.

Vihdoin aurinko jaksaa nousta pilvikerroksen yläpuolelle.

Vaaran luoteislaidalta Kumpuvaaran suuntaan.

Kumpuvaara

Pikku-Konttaisen takana on Kantojärvi ja kauempana Ala-Kitka. Korkeuseron huomaa huurten määrästä puissa.

Vain hetkittäin aurinko pääsee valaisemaan suoraan Konttaisen puita. Enimmäkseen valo tulee lumipilven suodattamana.

Rukalla tehdään lunta jo ensi syksyn tarpeisiin. Osa pilvistä on Rukan lumetuksen aikaansaamaa, kuten Salmilammenvaaraa ympräroivä pilvi.

Liu'uttelen tulojälkiäni alas vaaralta. Aurinko on laskemassa ja vastarusko värjää pohjoisen-koillisen taivaanrantaa.

Lisäys:

Tämä postaus on kirjoitettu aikaan kun parkkipaikalta Konttaiselle noustiin jyrkkää rinnettä, jonka yläosassa oli portaat. Nykyinen Konttisen kuhauksen reitti kulkee tässä postauksessakin kuvailemaani vaaran itälaitaa. Eikä umpihangessa tarvitse enää kahlata. Uusi reitti on lisännyt kävijöiden määrää, joten polku pysyy hyvin tallattuna läpi talven.