Käylänkoskella

On yhtä kylmää kuin edellisaamunakin, eli -29 astetta, kun lähden ensimmäistä kertaa tänä talvena Käylänkosken auringonnousua katsomaan. Otan mukaan lumikengät, koska aikomus on nähdä jokimaisema takarannan puolelta ja siellä on vähemmän kuljettu. Kylän puoleisella rannalla ei lumikenkiä tarvita, Käylänkoski on suosittu paikka ympäri vuoden, joten polut ovat hyvin tallattuja.

Käylänkosken alaosa sillalta alavirtaan on luode-kaakkoissuuntainen. Keskitalven aikaan nouseva aurinko ei pääse valaisemaan jokiuomaa. Vasta helmikuussa, parhaimmillaan kuun loppupuolella auringon noususuunta on kääntynyt niin, että aamuaurinko alkaa valaista koskea uoman suuntaisesti.

Auringonnousuun on vielä aikaa, mutta taivaanranta hehkuu jo kullankeltaista valoa.

Käylänkosken takaranta on jyrkempi ja runsas puusto peittää näkymiä koskelle, mutta puiden välissä on kurkistuspaikkoja, josta näkee hyvin kosken toiselle rannalle. Kauan käyttämättömänä ollut punainen mökki kalanviljelylaitoksen vieressä sai viime kesänä uutta elämää kun siinä toimi kesäkahvila.

Kuljen jokitörmää ylävirran suuntaan kun yht'äkkiä alkaa kuulua kimeää piipitystä. Menee hetki aikaa, ennen kuin muistan mikä tuon äänen aiheuttaa. Vuosia sitten kohtasin melontaretkellä saukonpoikasen, joka piipitti koko ajan uidessaan. Nyt samanlainen ääni kuuluu jostain läheltä. Kuljen ääntä kohti ja kohta näkyy puiden oksien välistä vastarannalla kaksi saukkoa. Ja tietysti ulottuvampi objektiivini on repussa. Sillä välin kun olen saanut pitemmän objektiivin kameraan, ovat saukot kulkeneet jäätä pitkin kauemmas ja toinen on jo piilossa lumipenkan takana. Kohta toinenkin piiloutuu ja sen jälkeen niitä ei enää näy.

Aurinko on noussut ja ensimmäiset säteet hipovat puiden latvoja.

Aurinkoa ei kuitenkaan vielä näy, mutta pian se ehtii koivunlatvojen yläpuolelle.

Samaan aikaan kun aurinko tulee esiin, lisääntyy pakkasusva joen yllä. Paikoin usvaa on niin paljon, että vastarantaa ei näy.

Kuljen edestakaisin jokirantaa ihaillen ympäröivää kylmää kauneutta. Hennoilla koivunoksilla huurre pysyy vain kovalla pakkasella ja tyynellä säällä.

Kun valonsäteet suodattuvat sopivasta suunnasta sumupilven ja puiden oksien läpi, syntyy vaikuttava valoviuhka.

Haalarikansaa, eli bussilastillinen turisteja on tullut talvimaisemaa ihmettelemään. Jos kyseessä on ensikosketus talviseen luontoon, niin nyt olosuhteet on kohdallaan pakkasta myöten.