Sorsaveden latu

Olen omituinen hiihtäjä. Kuusamossa on hoidettua latureitistöä noin 170 kilometriä, mutta kertaakaan en ole tänä talvena ehtinyt ladulle. Sen sijaan olen hiihdellyt liukulumikengilläni umpihangessa. Nyt on hyvät ladut myös Kuopiossa, lunta on riittävästi ja jääladutkin avattiin pari viikkoa sitten, mutta Kuopioon tultua tutkin ensimmäisenä onko Kotalahden kyläaktiivien tekemä Sorsaveden latu ajettu. Kylän äskettäin avatulta fb-sivulta löytyikin ilouutinen, Sorsavedelle on tehty hiihtolatu.  Aamuvarhaisella pakkasin sukset autoon ja ajoin Kotalahteen.

Auton mittari näyttää pakkasta 19 astetta ja rannassa tuntuu pohjoisesta puhaltava viima. Olen muuten pukeutunut hyvin, mutta jalkojen lämpimänä pysyminen arveluttaa. Kun on tottunut kulkemaan Sorelin huopavuorikengillä, niin siihen verrattuna mono on kylmä jalkine. Yritän lisätä lämmintä villaisilla säärystimillä, mutta eihän ne varpaisiin saakka ylety.

Järvellä leijuu ohutta pakkasusvaa. Onneksi tuulenhenki käy takaa kun lähden hiihtämään kohti Laitilanniemen kärkeä. Huomaan, että niin kauan kun pysyn liikkellä, varpaatkin pysyvät lämpiminä, mutta jos pysähdyn, alkaa kylmä heti tuntua, etenkin pikkuvarpaissa.

Kahdeksan kilometriä pitkän Valkeaveden puolivälissä kohoaa komea Vuorenmäki noin 70 metriä veden pinnasta.

Saaren takaa kurkistaa nouseva aurinko. Yritän kiirehtiä, että ehtisin avonaisemmalle paikalle näkemään sen paremmin.

Sieltä se on noussut kullankeltaisena vauhtiviivoineen.

Rantapuiden oksat ovat paikoin paksun huurteen peitossa. Lunta on yllättävän vähän. Sauva kopsahtaa monesti jäähän ja saarten rannoilla vaiveron ja suopursun varvut ovat näkyvissä.

Kotalahden uimarannalta on matkaa Koholahdelle noin 4,5 kilometriä. Latu jatkuu yli Kohokannaksen Mustalahteen ja edelleen Vehkalahteen. Kaikkiaan latua on yhteen suuntaan noin 6 kilometriä. Koukkaan Koholahden pohjukkaan katsomaan kallion jäämuodostelmia. Parin kilometrin päässä olisi Kuvajanlahden komeat jääputoukset, mutta sinne en tällä kertaa lähde. On mentävä kodalle tekemään tulia, että saisin varpaat lämpimiksi.

Kuivat puut syttyvät hyvin, varsinkin kun mukana on syttytarvikkeita. Käyn pilkkomassa lisää puuta tulisijan luo. Nopeasti kodassa on lämpimämpää kuin ulkona ja saan jalat lämmiteltyä. Vasta sitten alan sulatella voileipiä, jotka ovat repussa jäätyneet. Onneksi tee on pysynyt kuumana termarissa.

Teen ja voileipien voimalla jaksaa taas jatkaa.

Sorsaveden latu on perinteinen, moottorikelkan perässä vedettävällä latukelkalla tehty. Suuret latukoneet tekevät kaksi latua kerralla ja väliin vielä luistelu-uran, mutta minä tykkään enemmän näistä perinteisen hiihdon laduista. Lehdissä on taas kerrottu laturaivosta, kun hiihtäjät ja kävelijät ottavat yhteen latu-urien käytöstä. Täällä Sorsavedellä ei ole pelkoa laturaivosta, olin liikkeellä noin neljä tuntia, enkä koko aikana nähnyt yhtään ihmistä.

Viime talven hiihtoretkiltä muistin, että Sorsaveden ladulle käy paremmin sompasauvat.

Hiihtokäsineeni ovat myös perinteiset. Paksu villalapanen on pakkaskelissä hyvä. Vaikka käsi kostuisikin ja kastelisi lapasen, niin villa lämmittää vähän kosteanakin.

 Sorsavedellä on paljon kivijättiläisiä. Tämä kivi on aikoja sitten haljennut kahtia.

Puolenpäivän aikaan sää on lämmennyt sen verran, että paluumatkalla ei varpaita palella. Aurinko lämmittää pilvikerroksenkin läpi.