Sorsavettä soutamassa

Matalapaineita sade- ja ukkoskuuroinen on vyörynyt koko viikon ainakin Savon ylitse. Sateiden lomassa on ollut kauniitakin päiviä. Kun säätiedotus lupasi kokonaisen vuorokauden selkeää säätä Leppävirran suunnalle, päätin lähteä yöksi saareen Sorsavedelle. Kulkuvälineeksi valikoitui tällä kertaa sijaintinsa vuoksi soutuvene, osittain myös siksi, että muistin kajakilla rantautumisen olevan hankalaa aiotulla leiripaikallani.

Soutuveneen etuja on pakkaamisen helppous. Tavarat ovat nopeasti veneessä ja pääsen matkaan. Reipas tuuli yrittää kieputtaa venettä pois suunnasta. Mieluiten liikun vesillä kajakilla, koska soutaminen on tuntunut aina hankalalta ja tuulella se on vielä vaikeampaa. Siksi valitsen mahdollisimman suojaisen reitin saarten suojassa.

On tuulesta hyötyäkin. Tyynellä säällä paarmat kulkisivat matkaseurana näin lämpimällä, mutta tuuli on sen verran voimakas, että paarmat eivät pysy mukana.

Sorsaveden saarilla on tarinansa ja saarten nimillä tarkoituksensa. Tämän kalliorantaisen saaren nimi on Lehto-Kukko, ja vaikka rannalta katsottuna ei näy, niin saaren sisäosista löytyy metsälehmuslehto. Lehto-Kukon lähellä olevat saaret ovat Pitkä-Palanut ja Palanut-Kukko, kertovia nimiä nekin.

Väärätsaaret on viiden saaren ryhmä Kaijanselän eteläpuolella. Kalliorantaisten saarien väliin jää suojaisia salmia.

Leiripaikka on aurinkoisella kallioniemekkeellä.

Kallioiden välistä löytyy pieni poukama rantautumispaikaksi.

Kyllä tähän kelpaa teltta pystyttää. Kaunis maisema, aurinko lämmittää ja mikä parasta, ei itikoita eikä muitakaan pörriäisiä.

Yöretkilläni teltan pystytys jää usein viime tippaan, mutta nyt minulla on teltta pystyssä jo iltapäivällä. Suunnitelma on yksinkertainen, laiskottelua. Seuraavien tuntien aikana aion vain nauttia ympäristöstä ja olostani tällä pienellä paratiisisaarella.

Saari on kasvillisuudeltaan mustikka-suopursutyyppiä, mutta löytyypä sieltä yksi kämmekkäkin, eli nupulla oleva yövilkka.

Päiväkahvin aika.

Koko päivän taivaalla purjehtineet valkoiset pilvenhattarat alkavat illalla huolestuttavasti tummua. Katselen pilvien liikkeitä saaren pohjoiskärjestä Kaijanselän ääreltä.

Pilvien välistä kurkottava aurinko kohdevalaisee maisemaa.

Yht'äkkiä tumma pilvi on ihan yläpuolella ja alkaa sataa.

Samalla idän-kaakon suunnalle kohoaa kaksoissateenkaari.

Sade kestää vain muutaman minuutin ja kohta taivaanranta kirkastuu.

Auringonlasku on värikäs.

Auringonlaskun jälkeen on tulossa seuraava sadekuuro. Sen näkee juovista pilven alapuolella.

Iltaruskon värit tummuvat hiljalleen. Uutta sadetta ei kuitenkaan tullut. Palaan teltalle ja nukahdan melkein heti tuulen kohinaan.

Yöretkieni perinteisiin kuuluu katsoa sekä auringonlaskun että auringonnousun näytelmät. Hyvissä ajoin etsiydyn saaren toiseen päähän auringonnousua odottamaan.

Sieltä se nousee. Taivas on selkeämpi kuin illalla, joten kovin suurta dramatiikkaa ei nyt synny, paitsi äänien suhteen. Juuri auringonnousun hetkellä läheltä kuuluu kuikan reviirihuuto "kuiiik-ka…kuiik-ka".

Palaan leiriin aamukahvin keittoon.

Vielä pakkaillessani tavaroita veneeseen on taivas kirkas ja aurinko paistaa...

...mutta heti kun lähden soutamaan, alkaa pilvistyä. Soutaminen on nyt huomattavasti helpompaa kuin eilen, koska on lähes tyyntä.

Yht'äkkiä alkaa selän takaa kuulua "pjyyp... pjyyp"" varoitusääniä. Ei tarvitse vilkaista olkapään ylitse kun tunnistan kalasääsken ääntelyn. Lentoharjoitukset taitaa olla menossa, kun ilmassa on neljä kalasääskeä, joista kaksi on vähän pienempää, siis poikaset. Toinen kalasääskivanhemmista seuraa minua niemen toiselle puolen kuin varmistaakseen, että menen pois häiritsemästä.

Ruunaniemen edustalla ääntä pitävät kuikat. Niitä oli enemmänkin kuin kuvaan mahtuu, osa kauempana ja osa sukelluksissa.

vuohennokka

Rantaudun Laajalahteen niin sanotusti hyvän sään aikaan. Kun olen saanut tavarat autoon ja veneen vedettyä ranturiin, taivas tummenee ja ilmassa on sateen tuntu. Sade kuitenkin alkaa vasta kun olen lämmittämässä mökkisaunaa, mutta silloinpa se ei enää haittaakkaan.