Paimensaari ja melontaa Suvasvedellä

Suvasvesi ei ole kovin kaukana Kuopiosta katsoen, mutta kuitenkin tuo järvi on jäänyt minulle tuntemattomaksi, ehkä siksi, että se on Kallaveden takana ja lauttamatkakin on siinä välissä. Suvasveden kaakkoisosassa oleva Paimensaari on ollut retkisuunnitelmissa, nyt oli aika käydä siellä ja samalla meloa pitkän Tuohisalon saaren ja mantereen välisen saariston sokkeloissa.

Lyhyempääkin reittiä järven rannalle olisi päässyt jos olisin lähtenyt Suvaksen länsirannalta melomaan. Kun Paimensaari on kuitenkin retken pääkohde, ajan Suvasveden takarannalle Levälahden veneenlaskupaikalle, koska sieltä melontamatkaa Paimensaaren on vain reilu kilometri. Paimensaaressa on veneilijöille poijut ja kiinnittymispaikat, mutta kanooteille ja kajakeille on vähän etsittävä sopivaa rantautumispaikkaa. Nuotiopaikan lähellä on kalliorannan kupeessa ruokomätäs, josta saan sen verran tukea, että pääsen nousemaan maihin.

Paimensaaren rantautumispaikka ja tulipaikka on kauniilla, kapealla kallioniemellä. Kiinnitän kajakin ja jalkaudun metsäpolulle tutustumaan saaren nähtävyyksiin. Paimensaaressa on ollut yhden suvun maatila 1920-luvulta aina vuoteen 1987. 50-luvulta lähtien saaressa asui neljä sisarusta, jotka viljelivät maata ja hoitivat karjaa. Kun viimeinenkin sisaruksista muutti pois saarelta vuonna 1987, jäi saari autioksi. Valtio osti saaren 1994, se liitettiin rantojensuojeluohjelmaan ja saaren rakennuksia ja peltoja alettiin hoitaa perinneympäristönä Metsähallituksen toimesta.

Polku johdattaa metsän läpi niityn laidalle.

Yksi utelias lammas tulee vastaan, muut lampaat ovat kauempana varjossa puiden alla. Lampaat pitävät niityn heinikon lyhyenä, mutta jäljistä päätellen niittokonekin on käynyt pellolla.

Pihapiirissä on päärakennus, aitta, navetta, sauna ja talli. Kauempana on riihi, paja ja kuivaamo. Rakennuksiin ei pääse sisälle.

Talon asukkaat ovat olleet kekseliästä ja omatoimista väkeä. Yhtenä esimerkkinä tämä juottokaukalo, joka on tehty sementillä saumatuista luonnonkivistä.

Kiviaitaa on varmaan yli sata metriä. On siinä saanut pyörittää kiven ja toisenkin.

Kiviä on myös kasattu päällekkäin ja koottu keoiksi ympäriinsä.

Poluilla ja pihapiirissä kulkiessa mietin minkälaista on ollut elää saaressa omavaraistaloudessa. Pihan opastaulussa kerrotaan, että lähes kaikki tehtiin itse, jopa perunajauhot ja siirapitkin. Kaupasta ostettiin vain suolaa, sokeria, kahvia ja hiivaa.

Palaan polkua takaisin rannan tulipaikalle ja keitän nokipannukahvit. Aurinko lämmittää ja leppeä lounaistuuli pitää itikat poissa. Tähän voisi jäädä istumaan pitemmäksikin aikaa, mutta tavoitteena on vielä ehtiä kiertämään ympäristön saaria.

Paimensaaren suojaisa lahti.

Sammalten ja varjorikkijäkälän koristamaa lohkareikkoa Paimensaaren rannalla.

Noin 7,5 kilometriä pitkän Tuohisalon saaren ja mantereen väliin jää sokkeloinen saaristo. Monissa saarissa on jäkälien koristamia kallioita. Maisema tuo mieleen entisen kotipaikkani, Saimaan Haukiveden saaret.

Suvasveden vesi on puhdasta ja kirkasta.

Tuohisalon saaren pohjoiskärjestä pääsen kurkistamaan selkävesille. Kaukaa järven takaa erottuu Hornanmäki. Matkaa järven toiselle puolen on noin viisi kilometriä. Pienten saarien ketju kulkee tässä kohti poikki järven ja erottaa järven suuret selät. Tuo saariryhmä on myös mielenkiintoinen, mutta sinne menen joskus toiste. Nyt käännän kajakin toiseen suuntaan, kohti Vierunvuorta.

Jos on tasaista kalliota....

...niin on sitten vähän epätasaisempaakin pintaa.

Vierunvuorta lähestyessäni näen jo kaukaa kummallisia väriläikkiä kivissä.

En ymmärrä ideaa. Miksi ihmeessä hieno kivivyöryrinne on töhritty nimillä ja puumerkeillä.

On aika kääntyä kohti lähtöpaikkaa. Melon hiljalleen rantoja seuraillen. Neljän sorsan parvi ui kajakin ja rannan välissä.

Minut huomattuaan ne maastoutuvat kallion suojaan.

Toisen kalliorannan kupeessa säikäytän jo yöpuulle asettuneet koskelot.

Luonnon värisoinnuttelua ja kukkaistutuksia.

Kallioluodon ainoa kasvi, rantakukka.

Kauniita rantoja riittää koko matkan varrelle.

Tämä jäi ihmetyttämään. Sauna on niemen kärjessä jyrkkäreunaisen kallion ympäröimänä. Miten sinne kuljetaan? Tikkaitako pitkin vaiko veneellä.

Melontamatkaa Suvaksella tuli noin 21 kilometriä. Tänne tulen palaamaan vielä toistekin.