Ruskan rippeitä Kitkajoen kanjonissa

Viime päivät ovat olleet märkää, synkkää syysäätä. Jossain sadekuurojen välissä on ollut pieniä pilkahduksia pilvien lomasta.  Silloin on lähdettävä poluille, nyt kun sinne vielä pääsee ennen lumen tuloa. Sateet ja tuulet ovat riipineet lehdet melkein kaikista puista. Muutama koivu on vielä keltaisena väriläikkänä harmauden keskellä. Maaruskaakin on vielä mustikan- ja juolukanvarvuissa.

Laskeudumme portaita alas Kitkajoen kanjoniin. Niitä riittää, portaita on kaksisataaviisikymmentä ja lisäksi polku laskee jyrkästi niilläkin osuuksilla jossa portaita ei ole. Portaiden alta jatkamme suurten kuusten alla kiemurtelevaa polkua noin kilometrin Kitkajokivarteen, Ylikodalle. Kostena ja tuulisena päivänä tuntuu mukavalta sytytellä tulet kodassa, tuulensuojassa.  Tällä paikalla on varmaan vilkasta kesäaikaan. Tässä yhtyvät Karhunkierroksen kulkijoiden ja Kitkan kalastajien polut.

Kun makkarat on syöty, jatkamme matkaa jokivartta ylävirtaan. Nyt ei voi kehua polun kuntoa. Uralla liukkaiden juurakoiden välissä on pelkkää mutaliejua. Sääliksi käy raskaiden kantamusten kanssa kulkevia Karhunkierroksen kävelijöitä. Voin vain kuvitella että siinä ei maisemia paljon pysty katselemaan, kun yrittää etsiä jalansijaa ja pysyä pystyssä polulla. Katseltavaa kyllä olisi. Polku kulkee paikon ihan jokirannassa, joten näkymät virran yli vastarannalla kohoaville kanjonin seinämille ovat upeat. Vennäänmutkan kohdalla ihmettelemme kaula kenossa yläpuolellamme olevaa Pähkänänkalliota.  Aika hurja pudotus äkkijyrkkään sieltä on.  Vennäänmutkan laavu on hienolla paikalla jokimutkan ulkokaarteessa. Täältä ne savuntuoksut tulevat tyyninä aamuina kallion päällä jalustojaan asettelevien maisemakuvaajien nenään.

Jatkamme vielä vähän matkaa Koivumutkan laavulle saakka. Houkuttelevalta näyttää maisema siitä eteenpäinkin. Nyt on kuitenkin palattava autolle. Kun parkkipaikalla olen sulkemassa auton ovea, vilahtaa puun oksalla lintu ja kohta toinenkin. Meitä tuijotetaan. Kuukkelit siellä ihmettelevät, että aikooko ne lähteä ilman eväspussin avaamista. No, löytyyhän sieltä repusta vielä voileipää. Kohta ympärillämme lentelee neljä kuukkelia, jotka ahneesti keräilevät leivänmurut nokkiinsa. Pari kertaa näyttää siltä että rohkeimmat tulevat hakemaan kädestä muruja, mutta ei ihan sentään. Mutta parin metrin päähän ne uskaltavat tulla.   

Kosteutta riittää oksilla....

...ja mustikanvarvuilla

vielä maaruskaa

portaat kanjoniin

Kitkajokea Ylikodan kohdalla

synkän päivän Pähkänä

nämä seinät ovat kuulleet monet kalajutut

puun kukka

Vennäänmutka

nyt valmiina, eväspussi avautuu

lentokuvausta on vielä harjoiteltava ;)

rohkeutta riittää kun ruokaa on tarjolla

Laitan tähän lopuksi kuvan hetkestä kun lokakuun täysikuu näyttäytyi ennen kuin se vetäytyi taas pilvien taakse. Kuvan harmaudesta voi päätellä että pilvikerrosta on runsaasti.

Kuu heijastuu Veskaan Pyhävaaran takaa