Aurinko on ollut melko harvinainen ilmiö viime päivinä. Ulkoilusäät ovat kuitenkin mainiot; pientä pakkasta ja pilvipoutaa. Lumikerros ei ole kovin paljon lisääntynyt. Siispä vielä kerran, ennen kuin lumi tukkii metsäautotiet, ajelimme Kitkajoen alajuoksulle tarkoituksena katsella maisemia tällä kertaa ylhäältä päin, kanjonin reunalta.
Ensimmäinen pysähdys on tutulla Pähkänänkalliolla. Muistelen
edellistä käyntiä tällä paikalla, auringonnousua sumusta ja värivaloefektejä. Nyt lokakuinen maisema on lähes mustavalkoinen.
 |
| Ylikodan suvanto |
Jatkamme matkaa kanjonin reunaa ylävirtaan.
Poikkean polulta kurkkimaan jyrkänteen reunalta alas.
 |
| Kitkajoen Koivumutka |
Puolenpäivän aikaan kirkastuu hieman ja hetken aikaa aurinko pääsee paistamaan pilvien lomasta.
 |
| naavaverho |
Myös paluumatkalla näkyy kaukana vaarojen päällä pilkahdus valoa pilvikerroksen lomasta. Väliin jää lumipilvi joka suodattaa valon.
 |
| Herkullisia jääpuolukoita |
 |
| viime hetken ruskavärejä lumen keskeltä |
 |
| poikkeuksena mustavalkomaisemaan välähdys sinitaivasta |
Totean jälleen kerran, että talvi on hurmaava, olkoonkin lumet ja pakkaset, mutta ne siitä just tekee hurmaavan.
VastaaPoistaNämäkin maisemakuvasi ovat täynnä talven lumoa ja maisema muuttuu taas, kunhan tykky tulee puihin.
Käytkö silloinkin kuvaamssa?
Muutos syksystä talveksi tapahtui aika nopeasti täällä Koillismaalla. Ja kyllä, odotan jo kovasti lumikenkäretkiä tykkypuiden keskelle.
Poista