Vähän matkan päässä polulta istuu metso puun latvassa. Ja viereisessä puussa toinen, mutta se ehtii karata ennen kuin saan kameran esiin.
Koska lunta on maassa vain muutamia senttejä, jaksavat metsälauhat vielä nostaa päätään huurrekuormasta huolimatta.
Aukean yksinäinen puu taustanaan aamuauringon valaisema pilvikerros.
Männyn runko jääkidekoristeltuna.
Pohjoisen puolella on pilviä, mutta auringon suunnalta lankeaa vähän valoa lumenpeittämälle kalliolle.
Vaaralta näkyy kauas. Etualalla on Valkeainen ja kaukaa häämöttää Porontimajärvi.
Matalalta tuleva valo maalaa pilvikerroksen pastellivärein ja valaisee vastapäisen rinteen puiden latvat.
Maiseman väritys muuttuu hetkessä dramaattisesti, kun aurinko pääsee hetkeksi paistamaan suoraan kalliojyrkänteelle.
Jyrkänteeltä kuruun.
Vaaran rinteeltä hakkuuaukean takaa näkyy Valtavaaran rinnejono.
Hui kauhistus, ihania kuvia! Siis kauhistus, miten korkealla ja lähellä jyrkänteen reunaa, ja ihastus, miten kauniita maisemia!
VastaaPoistaIhan haltioissani täällä ihailen miten kaunista voi olla lumi ja kuura. Täälläpäin on läminta kolmisen astetta ja kaikki lumet itessään, voi miten odotan talvea!
VastaaPoistaUpeita tunnelmia ja kuvia!
Sinulla on taitoa ja silmää kuvata luontoa, ihastuksissani niitä katselen. Kaiholla odotan pakkasia tänne eteläänkin.
VastaaPoistaMaisemien jylhyys ja kauneus on lähes taianomaista. Paitsi että olet loistava maisemakuvaaja, hallitset myös makrokuvauksen. Nautinto täällä on vierailla.
VastaaPoistaSiinä se sitten olikin,pikkupakkanen ja häivähdys aurinkoa. Loppuviikon satoi ja lämpötila oli plussan puolella.
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista.
Hienoja huurrekuvia! Niitä oli mukava katsella.
VastaaPoistaKiitos ja tervetuloa blogisivuilleni.
Poista