Uutuuttaan hohtava puinen kaarisilta löytyy Sahasaaren takarannalta. Nyt pääsee katsomaan kosken takarännin kuohuja ylhäältä päin sillalta.
Monta päivää piilossa ollut aurinko vilahtaa hetken metsän reunan yläpuolella. Aavistus sen punertavasta valosta hehkuu vähän aikaa joen kuohuissa. Kiiminkijoen vedet jatkavat tästä kohti merta ja sinne päin lähdemme mekin.
Marraskuinen päivä ei ole pitkä. Aurinko laskee Oulussa kello viidentoista aikaan. Ehdimme juuri meren rannalle katsomaan kun aurinko häviää mereen Hailuodon suunnalla. Merelle katsoessa voi pienen tovin kuvitella olevansa kesässä. Mutta mereltä puhaltava hyytävä tuuli palauttaa pian todellisuuteen. Kuitenkin, pieni annos valoterapiaa kaamoksen pimeyteen otetaan vastaan hyvillä mielin.
 |
| viihtyisä sopukka kosken rannalla |
 |
| Koitelin takarännin uusi silta |
 |
| sillalta ylävirtaan |
 |
| sillalta alavirtaan |
 |
| auringonpilkkuja virrassa |
 |
| paasikivi koskessa |
 |
| rantakallioiden jääreunukset |
 |
| harvinainen näky marraskuussa |
 |
| leijasurffaajat tykkäävät tuulesta |
 |
| tuulta tarvitsevat nämäkin |
 |
| Nallikari |
 |
| auringonlaskun jälkeen |
Laskeneen auringon värjäämä iltataivas heijastelee yllättävissä paikoissa:
Tässä selitys: rannan katulamput on maansiirtotöiden ajaksi kaadettu pitkälleen maahan. Ylempi kuva on käännetty vaakakuvasta pystykuvaksi.
Iltataivas heijastelee myös rähjäisen rantapaviljongin ikkunoiden läpi.
Hienoja kuohuja, vähän on jo riitettä, itsekin jokea katselen ohimennen ja omituinen on tämä marraskuu, tosin viime vuonna oli vielä joulukuussakin vielä sama meininki mutta ilma oli kuivempi ja kivempi. Paviljonkikuva oli myös mukavasti erilainen.
VastaaPoistaKyllä tämä marraskuu taitaa olla synkin ja kostein ikinä. Aurinko on harvinainen valoilmiö.
PoistaVasta näytöltä kuvia katsellessa innostuin paviljonkikuvasta. Nyt harmittaa etten ottanut siitä useampaa otosta.
En ole arvannut, että Koitelinkosket on noin näyttävät, niin usein kun olen lukenut Kiimingin ohi tullessa kyltin. Kuinka ihmeessä löydätkin tai tiedät kaikki upeat koskipaikat ja taukopaikat niitä ihailla?
VastaaPoistaMaanantaina näin myös pikkiriikkisen aurinkoa, tänään on ollut kadoksissa. Räntäsade ja lämpöasteet syövät lumia.
Koitelinkosket ovat minulle vanha tuttavuus 90-luvun alusta, kun kosken rannalla jännitin koskipujottelukilpailussa melovien lasteni suorituksia. Niistä vuosista kosken ympäristö on laitettu todella hienoon kuntoon. Käymisen arvoinen paikka ehdottomasti.
PoistaHyyyyrrr.. kuin kylmän hyyhmäisen näköisiä virtauksia.
VastaaPoistaKalevala tulee mieleen.
Tenhoavan kaunista on.
Tuosta pystykuva lampusta ei tunnistaisi, jollet olisi kertonut että lamppu on kyseessä.
Jännittävä kuva.
Koskella ei ollut kylmä mutta meren rannalla oli todella hyytävää. Kuvista tosin saa juuri päinvastaisen käsityksen.
PoistaLamppukuvaan olen itsekin tyytyväinen. Kävelin jo kerran lamppujen ohi, mutta onneksi palasin takaisin.
Kylmän näköistä vettä ja maisemaa.. hhhrrr.
VastaaPoistaPidän noista pärskeistä ja kuohuista, vaikka meri-ihminen olenkin.
Tuulivoimalat on minusta aina olleet jotenkin mahtavan salaperäisen oloisia. Saksassa näin niitä "pelloittain". Ei yhtään pahannäköistä.
Olen muutaman kerran ollut koskella kolmenkymmenenkuuden asteen pakkasella. Silloin se vasta kylmää on.
PoistaTuulivoimalat sopivat kaupunkimaiseen, rakennettuun ympäristöön. Mutta en haluaisi nähdä niitä esimerkiksi tuntureilla.
Kiitos koskivinkistä, tuollahan pitää käydä, kun ajelee esim Kuusamoon päin. Olen kanssasi samaa mieltä noista tuulivoimaloista, sopivat rakennettuun ympäristöön mutta jotenkin harottavat silmään, esimerkiksi Ounastunturilla.
VastaaPoista