Ahvenperä

Auto pomppii ja tärisee metsäautotiellä kun kuljettaja yrittää väistellä kuoppia ja lätäköitä. Seuraan täppärin näytöltä Google Mapsin reittiopastusta. Olemmme ensimmäistä kertaa matkalla Kitkajoen etelärannalle lähelle rajavyöhykettä, Ahvenperälle.  Tien varralla, suuren hakkuuaukean reunassa on levike. Siihen jätämme auton ja lähdemme polkua kohti metsänreunaa. Tästä kohti näkee hyvin missä Oulangan kansallispuiston raja on. Siellä on metsä pystyssä, rajan toisella puolen pelkkää aukkoa.

Vaikka olemme korkealla vaaran päällä on polku veden peitossa. Suopainanteissa seisoo vesi ja se virtaa myös pitkin polkua. Kuivempaa on vasta kun tulemme kansallispuiston puolelle. Laskeudumme alaspäin kuusimetsään. Vähän ennen kun polku alkaa pudota jyrkästi alas käännymme ja lähdemme kulkemaan jyrkänteen reunaa. Pian alkaa alapuolella pilkottaa vettä. Olemme Kitkajoen yläpuolella. Maasto on suhteellisen helppoa kävellä, pohjoisenpuoleisen rinteen paksua sammalmattoa jalan alla.

Etsiydyn kalliokielekkeelle josta näen alla kiemurtelevan joen. Kauempana jokimutkassa on kolme joutsenta. Ne näyttävät tosi pieniltä ylhäältä katsoen. Monta päivää piilossa ollut aurinko pilkahtaa jostain pilvien välistä ja luo valoaan Venäjän puolella oleville vaaroille.  Jokirannan koivut ovat jo pudottaneet lehtensä. Mutta rantojen punaruskeina hehkuvat heinät antavat väriä maisemaan. 

Vähän ennen laskeutumistaan aurinko luo hetken aikaa valoa joen ylle. Sitten aurinko katoaa vaaran rinteen taa. Keräilen kamerakaluston reppuun ja palailemme autolle. Taas löytyi uusi kuvauksellinen maisema.

Ahvenperä

komeita kynttiläkuusia

Venäjän puolen vaaroja

Ahvenperän nuotiopaikka on tuossa niemessä

väriläikkä maisemassa