Taivaanilmiöitä talviajan alkaessa

Viime viikonloppuna vietin yöseudun mökkimaisemissa Savossa. Oli niitä tavallisia mökin syyskunnostustöitä; lehtien haravoimista ja veneen pesua, mutta ehdin myös lämmittää paljun ja saunankin. Siinä ohessa sain seurata taivaan luonnonilmiöitä. Kellonympäryksen aikana luonto tarjosi upeat iltataivaan värit, kuun kehän, revontulet ja talviajan alkamisen kunniaksi aurinkoisen sumuaamun. 

Aurinko on jo aikaa sitten laskenut saaren taakse. 

Aika sytytellä lyhdyt ja kynttilät

Vaikka kuu on vielä puolikas, se valaisee lahdenpohjan. Kehä erottuu selvästi taivaalla kuun ympärillä. Hyvin kirkas piste loistaa kuun vierellä juuri taivaanrannalla erottuen. Jos oikein tulkitsin tähtikarttaa, niin se on Saturnus. 

Pakkaan päälle vaatekerroksia ja ajan puolentoista kilometrin päähän niemen toiselle puolen revontulitähystyspaikalle. Virittelen rantapenkalle solumuovialustan ja kääriydyn fleecepeitteeseen revontulia odottelemaan. Taivaalla on harmittavasti pilviä, mutta juuri taivaanrannalla kurkistusaukko. Eikä tarvitse kauan odotella kun kaksi hentoa revontulikaarta syttyy taivaalle ja pian kaaret alkavat liikkua ja tuikkia. 

Olen ollut paikalla noin tunnin, kun yht'äkkiä matalalla metsänreunan yläpuolella alkaa vilistää voimakkaan punainen revontulivyö.  Monesti punainen väri näkyy vain kameran optiikalla, mutta nyt väri on silminkin erottuva.

Pilven takana olisi vielä enemmän näkemistä, mutta olen onnellinen tästäkin. En odotellut turhaan. 

Palaan mökille ja lisään puita saunan kiukaan alle. Kylmässä istumisen jälkeen on mukava lämmitellä löylyissä ennen nukkumaanmenoa. Kuu on piiloutunut pilven taakse ja laskemassa.

Sisäinen kelloni ei osaa siirtyä talviaikaan, joten herään viideltä (talviaikaa). Menee taas muutama viikko totutellessa. Keväisin on helpompaa. Silloin alan herätä aina vaan aiemmin jo ennen kesäaikaan siirtymistä valon vaikutuksesta. Talviajan ensimmäinen aamu on kylmä ja kaunis. Pakkasta on pari astetta ja kuuden asteen lämpöinen järvivesi höyryää auringon noustessa.