Ensilumi ja Salmilamminvaara

Ensimmäistä pakkasaamua seurasi ensilumi. Lumi jäi maahan vaarojen ylärinteille ja puiden oksiin. Pari päivää ehdittiin olla syksyn ja talven rajalla kun maa oli paikoitellen lumeton, mutta viikonloppu toi lisää lunta. Tällä hetkellä lunta on Rukalla 10-20 cm. Ehdin ennen lumimyräkkää käydä sekä Salmilamminvaaralla että Pyhävaaralla. Pyhävaaran retkestä kerron myöhemmin. Talven ensimmäiset lumikuvat on otettu Maston rinteeltä. 

Salmilamminvaara on alle parin kilometrin päässä Rukalta. Kartassa koko Salmilammin ja Yli-Pessarijärven välinen alue on merkitty Salmilamminvaaraksi. Kahden korkeimman kukkulan väliin jää Valkeaisenlampi. Minun kävelyreittini kulkee Valkeisrinteentien varrelta lännenpuoleisen kukkulan yli Valkeaisenlammen rantaan ja siitä itäisemmälle kukkulalle, jossa on Salmilamminvaaran korkein kohta. Se on vaaran kukkuloista vaikeimmin saavutettavissa, joten useimmiten siellä saa kulkea ihan yksin, harva sinne eksyy vaikka ollaan hyvin lähellä Rukan ydinaluetta. 

Rukan ympäristön vaarat ovat hyvin jyrkkiä. Konttaisen, Valtavaaran ja Pyhävaaran tavoin myös Salmilamminvaarojen rinteet ovat paikoin äkkijyrkkiä. Siispä sieltä näkee hyvin lähiympäristöönkin. Pientä suolampea ympäröi kauniin okranvärinen heinikko. 

Sää on vaihteleva, väliin sataa lunta, väliin auriko pilkahtelee pilvien lomasta. Itäisen kukkulan kallioilta avautuu komeat näkymät Valtavaaralle. Nyt näkyvyys häviää välillä lumipilveen. 

Konttainen kohdevalossa 

Rukan huippu ja hyppytorni näyttävät olevan ihan vieressä. Välissä on kuitenkin syvä kuru. 

Nyt aurinko yltää jo hipomaan Valtavaaran korkeinta lakea. 

On sen verran pakkasen puolella, että satanut lumi jää puiden oksille. 

Salmilamminvaara on mukavaa kävelymaastoa. Itäisin, Valtavaaran puoleinen kukkula on kolmelta suunnalta lähes äkkijyrkkä, joten vaaralle noustaan pohjoisen puolen loivaa rinnettä. 

Syksy ja talvi kohtaavat Valkeaisenlammen pohjukassa. 

Valkeainen ei ole suotta Valkeainen.  Lammen vesi on kristallinkirkasta.