perjantai 28. elokuuta 2020

Soutamalla Sorsavedelle

Kun yöretki saareen mökkirannasta käsin jäi tuulen vuoksi toteuttamatta, muutin suunnitelmaa ja päätinkin lähteä veneellä Sorsavedelle. Soutaminen on minulla aina se vaihtoehto kaksi, mieluummin liikun vesillä kajakilla. Mutta matka lyheni noin viidellä kilometrillä, koska venepaikka on Sorsaveden puolella ja pääsin nopeammin liikkeelle, varusteiden pakkaaminen veneeseen kun on helpompaa kuin kajakkiin. Kun vielä valitsin yön leiripaikan siten, että saatoin soutaa myötätuuleen, oli matkanteko helppoa.


Sorsavedellä on paljon majavia. Kapeassa salmessa on asutun näköinen pesä.


Kuikkasaaren sisällä olevaan lahteen käyn kurkistamassa joka kerran ohikulkiessa. Sisäänkäynti suojaiseen sopukkaan on saaren länsipuolelta.




Tyypillistä Sorsavesimaisemaa, kalliosaaria ja kivikkorantoja.




Pienen saaren pohjoispäästä löytyy suojainen rantautumispaikka ja sen vierestä niemekkeeltä tasainen telttapaikka.


Rantakallioissa on mielenkiintoisia kuvioita ja kuoppia.




Teltta on pystytetty ja iltakahvit keitetty, nyt lähden lähiympäristön saaria kiertelemään.




Pienen kallioluodon mänty on pyllähtänyt kumoon, mutta juuret on ilmeisesti vielä hyvin kiinni, koska puu näyttää olevan elossa.




Koppasaarten pienimmän kallioluodon männyt ovat pysyneet pystyssä.


Kumpusaaren ja ja Pieni-Hakosen salmessa pärskyttelee kaksi majavaa, toinen Kumpusaaren ja toinen Pieni-Hakosen puolella. Kuvattavaksi ne ovat liian kaukana, enkä lähde niitä tavoittamaan. Ovat varmaan tyytyväisiä kun saivat rauhanhäiritsijän hätisteltyä.




Ehdin saarikierrokselta leirisaareen juuri auringonlaskun aikaan. Näkymä teltan edustalta koilliseen.


Aurinko laskee Kuikan ja Ladun väliseen salmeen. (Sorsaveden saarilla on hauskoja nimiä kuten esim. Latu tai Möttö)







Auringonlaskun jälkeen istun iltaa rannalla. Järveltä kuuluu kuikan huuto ja jossain kauempana konsertoivat kurjet.



Herään yhden aikaan yöllä ja kurkistan teltan oviaukosta ulos. Yläpuolellani tuikkivat miljoonat tähdet. Hapuilen kameran esiin ja laitan sen teltan ulkopuolelle kuvaamaan taivasta suoraan ylöspäin. Kuvasta huomaan, että linnunrata erottuu juuri puiden latvojen takaa. On pakko nousta, virittää kamera jalustalle ja etsiä avarampi paikka kuvata yön tunnelmaa.






Linnunrata


Herään viisitoista minuuttia ennen auringonnousua.


Kannatti herätä










Teltan edustalla on kallioterassi, jossa on hyvä keitellä aamukahvia. Retkijakkara kuuluu ensimmäistä kertaa leirivarusteisiini. Veneessähän se kulkee helposti, mutta kajakkiin en sitä ottaisi.


Aamiaisterassini maisema


Aamupalan jälkeen alan hiljalleen purkaa leiriä. Yht'äkkiä viereiseen saareen laskeutuu kolme kurkea. Kaivan varovasti kameran esiin ja hiippailen puiden suojassa ihan rantaan, mutta kurjet huomaavat minut heti. Siellä ne menevät.


Paluumatkan varrelle sattuu muitakin lintuhavaintoja. Huomio kiinnittyy ruskeanharmaankirjavaan isokokoiseen lokkiin, joka tulee ihan veneen luokse. Se on välillä vedessä, sitten se nousee siivilleen ja kaartelee veneen lähellä. Lento ei ole uhkaavaa kuten kalalokeilla, jotka äänekkäästi ja syöksyin haluavat karkottaa vesilläliikkujan, vaan tämä lokki on ihan äänetön ja vaikuttaa uteliaalta. Sama lokki seuraa minua monta kilometriä, lähituntumassa. Kerroin tästä pojalleni ja hän kertoi syyn lokin käyttäytymiseen. Kyseessä on nuori selkälokki, joka on oppinut, että rapujen pyytäjät heittävät veteen ravunsyöttinä ollutta kalaa. Lokki on oppinut saamaan helppoa saalista seuraamalla ravustajia.

Kaakkurien ääniin olin herännyt jo yöllä, soutaessa kuulen myös kaakkurien mekastusta ja kohta kolme kaakkuria lentää ohitseni. Olisiko poikasen lentoharjoitukset menossa. Kaakkurien pesä on varmaan ollut läheisellä lammella metsän keskellä.

Ohikulkiessa käyn aina tarkistamassa vieläkö ison kiven päällä oleva mänty on jaksanut sinnitellä. Siinä se on, ihan kuten ennenkin.


Lähellä venerantaa yhytän tukkakoskeloperheen. Niille tulee kiire pyrähtää rantakivikon suojaan.

Tällä kertaa retkisuunnitelma onnistui täydellisesti. Menomatkalla oli myötätuulta ja palatessa lähes koko matkan täysin tyyntä. Päivälämpötila oli hellelukemissa ja yökin oli lämmin. Pelkäsin vähän etukäteen sattuisinko sorsanmetsästäjien kanssa samoille paikoille, koska olin liikkellä vesilintujen metsästyksen aloituspäivänä, mutta turhaan pelkäsin. Ainuttakaan laukauksen ääntä en kuullut koko aikana. Taitaa olla niin, että Sorsavedellä ei ole sorsia.

18 kommenttia:

  1. Kainiita kallioisia maisemia.
    Hieno vene reissu ollut, sääkin hellinyt.
    Upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesiretkeilyt on aina yritettävä tehdä hyvän sään aikaan kun on mahdollisuus valita ajankohta. Sorsavesi on rakas järvi, jonne yritän tehdä retken vähintään kerran kesässä.

      Poista
  2. Seita, olet taas poiminut luonnonmaiseman helmet, miten kaunista, herkkääkin. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Sorsavesi on SE järvi, puhdas- ja kirkasvetinen, karun kaunis kalliorantoineen.

      Poista
  3. Upea matkakuvaus jälleen kerran. Kuvat olivat todella hienoja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt puhutaan paljon siitä, miten kansallispuistoissa on ruuhkaa. Mutta kyllä Suomesta löytyy rauhallisia ja ruuhkattomia paikkoja. On meillä tilaa.

      Poista
  4. Hieno retki. Luonto ja sinä tunnelmoitte ja nautit hyvästä säästä.
    Linnunrata yövalona on huikea nähtävyys. Toisin sanoen olit tuhantein tähtein hotellissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnunrata olikin yön ainut valo. Kuu piiloutui heti alkuillasta, joten siitä ei ollut valaisemaan.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Jo pelkästään yötaivaan vuoksi kannattaa lähteä saareen yöksi.

      Poista
  6. che meraviglia .. e che invidia! :)

    VastaaPoista
  7. Kyllä noilla vesillä kelpaa soudella ja retkeillä. Upea kuvat ja tunnelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Näillä rannoilla on viivyttävä pitkään, istuttava hiljaa, hengitettävä syvään" runoili Maaria Leinonen. Sorsavesi on niitä paikkoja.

      Poista
  8. Hieno retki sinulla ollut. Ja taas ihanan mahtavia kuvia onnistunut saamaan. Yötaivasta ja linnunrata harvoin enää kukaan näkee, kun joka paikassa keinovaloja. Tuo höyhenkuvakin oli hauska yksityiskohta. Jotenkin erikoisen pysäyttävät myös yksinäinen männynkäkkärä kivellä keskellä peilityyntä järveä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorsavesikin on lähellä keinovaloja. Viitostien valaistus vaikuttaa. Vähiten keinovalon vaikutusta on suoraan ylös taivaalle otetuissa kuvissa.
      Lihgt pollution map-sivusto on mielenkiintoinen,sietä näkee hyvin miten asutus vaikuttaa ja miten vähän Suomessakin on täysin pimeitä paikkoja.

      Poista
  9. Miten paljon häviävätkään ne ihmistyypit, joista ei ole yökyöpeleiksi, eikä aamuvirkuiksi :)
    Aivan ihana postaus jälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yövalvomiset kostautuvat kyllä tässä iässä. Vaatii päiväunet, että pääsee taas normaalirytmiin. Mutta silloin tällöin kesässä se kannattaa tehdä.

      Poista