Elokuun illan valoja

Auton takakonttiin on pakattu teltta ja muut yöpymisvarusteet. Suunnitelmana on lähteä melomaan mökkirannasta yöksi saareen. Mutta aina ei suunnitelmat onnistu. Rantaan tuulee koko kolmikilometrisen lahden pituudelta ja aallokko on vaahtopäistä. Odottelen iltapäivään tuulen tyyntymistä, mutta niin ei tapahdu. Nuorempana uskalsin ottaa riskejä ja lähteä kovaankin tuuleen, mutta olen iän myötä tullut varovaisemmaksi, joten yöretki saa jäädä toiseen kertaan. Illansuussa tuuli tyyntyy sen verran, että päätän lähteä iltamelonnalle.

Ihan rannan tuntumassa hivutellen pääsen tuulensuojassa niemenkärkeen. Avonaisella selällä on vielä laineikkoa, mutta ei enää valkopäitä. Nyt voin ottaa jo kameran esiin kuivapussista.

Pienen saaren suojassa on ihan tyyntä.

Tyynellä säällä olisin jäänyt tähän odottamaan auringonlaskua, nyt käännän kajakin kohti mökkirantaa. Ensimmäinen kolmen kilometrin taival avonaisella selällä hujahtaa hetkessä myötäaallokossa ja tuulen työntäessä.

Kun tulen kapeaan lahteen, on tuuli tyyntynyt täysin. Pystysuoran rantakallion kuviot peilaavat vedenpintaan.

Idän taivaan vastarusko

Auringonlaskun puolella lännen taivas ei näytä yhtä värikkäältä

Vähän ennen mökkirantaa vilkaisen vielä kerran taakseni. Nyt kannattaa kääntää kajakki ja jäädä ihailemaan taivaan värejä. Hetkessä läntinen taivas on värittynyt loistavan oranssinpunaiseksi.

Auringonlaskun jälkeen värit voimistuvat vielä lisää

Puoli tuntia auringonlaskun jälkeen alkaa jo hämärtyä, mutta metsänrajalla hehkuu vielä viimeinen väriloisto.

Olin jo ennen melomaan lähtöä lämmittänyt palju- ja saunavedet. Nyt vain vähän puita kiukaan alle ja saunan kautta paljuun.

Aurinko valaisee välillisesti vielä pimeän tullenkin. Lamppujen ja lyhtyjen virta tulee aurinkopaneelista ja aurinkokennoista.

Lyhdyssä on pieni aurinkokenno. Sen valoteho riittää aamuun asti.

Laiturin pöydällä on  myös pienet aurinkokennolamput

Sisälle sytyttelen kynttilät tunnelman vuoksi, vaikka aurinkosähkövalot olisivat myös käytettävissä.