Näytetään tekstit, joissa on tunniste peuranvirna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste peuranvirna. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. elokuuta 2017

Kasviretkiä Oulangalla

Välietappina Kilpisjärven matkalla oli Kuusamo ja siellä Oulangan kansallispuisto. Kukkien perässä taas kuljin, vaikka Kiutaköngästä ei voi sivuuttaa käymättä kulkemassa sen rantoja.







Melontaretket Oulankajoelle ovat suosittuja, enkä sitä ihmettele. Tuolla 25 kilometrin reitillä on paljon nähtävää ja mikä parasta, virta auttaa kulkua lähes koko matkan, joten voi keskittyä maisemia katselemaan.








Löysin jokivarren läheltä hienon kivivyöryrinteen. Oulankajoen uoma on joskus ollut tässä.


Kivivirta päättyy vehreään niittyyn


Kirkiruoho Oulangalla. Tähän aikaan kesästä pohjoisen kukat alkavat kiriä kukintatahtia. Kirkiruohokin kukki samaan aikaan myös Savossa.


Vanamon kukka on avatumisvaiheessa ylöspäin kun se yleensä nuokkuu.


Kissankäpälää lähietäisyydeltä.


Keltatalvikkien rypäs.


Johtuneeko viileästä kesästä, mutta monet kukat kukkivat tänä kesänä tavallista runsaammin. Niin myös ajuruoho Oulankajoen rannoilla.









Metsäruusua on niin paljon, että sen kukkien tuoksu leviää laajalle.


Lapinvuokon kuihtunut kukinto.


Metsäniityn yllätys, peuranvirna. Kuusamossa on sen eteläisimmät esiintymät.


Tasainen sammalen peittämä aukio kuusikon keskellä on valkoisenaan tähtitalvikkeja.


Kämmekkäsuollakin kävin. Punakämmekkä lopettelee kukintaa, mutta löysin vielä muutaman kauniisti kukkivan.


Kämmeköitä on vaikea tunnistaa, mutta tästä olen aika varma, kaitakämmekkä.


Maariankämmeköiden moniväristen kukintojen joukossa tämä tummasävyinen.


Vaaleanpunainen punakämmekkä.


Punakko on yleinen pohjoisten soiden kasvi.


Pussikämmekkä löytyy suon kuivemmilta paikoilta.


Alimmassa kukassa näen pitkäpartaisen miehen hassu hattu päässään.


Kuusamon kasviretkien kohokohta on nähdä tummaneidonvaippojen kukkivan . Se on kesän viimeisimpiä kukkivia kämmeköitä. Vain yövilkka ja metsänemä kukkivat sitä myöhemmin.





maanantai 31. heinäkuuta 2017

Yökävely Kilpisjärvellä

Koska Kilpisjärven päivälämpötila pysytteli edelleen hellerajan lähellä, päätin siirtää kävelyt yöksi. Sehän ei ole ongelma tähän vuodenaikaan, koska valoa riittää vaikka yötön yö oli jo Kilpisjärvelläkin päättynyt muutama päivä sitten. Tosin suunnitellulla reitilläni ei yön aurikoa tulisi näkymään ennen aamua, koska Malla, Saana ja Jehkakset peittävät näkyvyyden pohjoisen ja koillisen horisonttiin.

Vähän ennen puolta yötä lähden nousemaan Luontokeskukselta Tsahkaljärven polkua. Järven länsirannan kukkulalta on upeat näkymät Kilpisjärvelle ja Norjan tuntureille. Barraksen terävä huippu sieltä erottuu selvimmin.






Kiertelen hetken Tsahkaljärven rantaa, mutta palaan sitten takaisin Tsahkaljokisuulle ja ylitän joen siltaa pitkin. Saana kohoaa mahtavana möykkynä järven takaa. Aurinko on piilossa sekä Saanan, että taivaanrannan pilvikerroksen takana.


Tsahkaljoen putousta ei voi ohittaa pysähtymättä hetkeksi sen kuohuja ihailemaan.








Putouksen rannalla on monenlaisia kukkia. Tässä kukintaa aloittelee peuranvirna.




Polku seurailee vielä vähän matkaa Tsahkaljärven rantaa, mutta lähtee sitten parin kukkulan ylityksen jälkeen nousemaan kohti Saanan juurta. Saanan suunnalta laskee useampikin puro Tsahkaljärveen ja Kilpisjärveen. Purot on helppo ylittää kiviä pitkin.


Ruusujuurta on paljon kosteikoissa ja kuivemmillakin paikoilla.


Tunturikohokki kesäyössä.


Purouoman tihkupinnalta löytyy tähtirikkoa.




Kultarikko vasta aloittelee kukintaa. Viikon, parin päästä purouoma tulee hehkumaan kultaisena.


Tätä kukkaa en olisi osannut tunnistaa, mutta onneksi sillä oli nimilappu vieressä, tunturikallioinen.


Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi Saanan luontopolun varrella on merkittynä 100 Saanan kasvia.


Tänä kesänä kämmekät kukkivat runsaasti. Tunturivalkokämmekkä on pieni, mutta erottuu hyvin muun kasvillisuuden joukosta.


Pohjoisen pussikämmekät ovat mielestäni värikkäämpiä kuin Etelä-Suomessa näkemäni.




Lettokirkiruohoa samalla kämmekkäniityillä kuin tunturivalkokämmekkää.


Taas uusi tuttavuus. Tämän kasvin nimeä piti kysellä. Se on valkoinen tunturiängelmä. Yleensä ne ovat punaisia.


Olen tullut yökävelyni korkeimmalle kohdalle, paikkaan josta näkyy Saanajärvi, Tsahkaljärvi ja Kilpisjärvi. Saanajärveä ei oikein tahdo erottaa Iso-Jehkaksen varjosta. Lunta on vielä Saanajärven rannallakin.


Punennus etelän taivaalla kertoo, että aurinko on noussut.


Saanan polkua Kilpisjärven suuntaan.


Nyt aurinko jo paistaa Ruotsin puolen tuntureille ja hipaisee se jo Salmivaaran lakeakin Kilpisjärven kylän takana.


Kilpisjärvi heijastaa tunturin värit ja Saanan profiili piirtyy takarannalle. Kello on 4 ja edessäni on vielä laskeutuminen kivikkoista polkua kylälle.