Ruskan enteitä ja hillaretkiä

Olipa mukava kulkea ja viettää aikaa elokuun alkupuolella Pohjois-Sallassa. Suurimmat helteet olivat ohi ja palattu normaaliin 20-asteiseen kesäsäähän. Parasta oli kuitenkin, että paarma-, mäkärä-, itikka-, ja polttiaisaikakin oli ohi. Heinäkuun helteessä jokirannassa oli kuuleman mukaan ollut pilvenä kaikenlaisia pistäviä öttiäisiä. Nyt vain muutamia uuden sukupolven itikoita oli liikkeellä, mutta ne olikin sitä ärhäkämpiä ja jättävät iholle pitkään kutiavan paukaman.

Tällä kertaa liikuin Naruskajoella soutuveneellä. Joen virtapaikat pystyy yksin liikkuessa nousemaan ylävirtaan helpommin veneellä kuin kanootilla. Veneestä käsin kuvasin joen pintaan heijastuvia pilvikukkia.

Päiväretkellä Tuntsalla kävelimme Kuskoivan maisemissa. Laakea tunturinrinne hohti jo punaisena kun maaruskan hehkun aloittaa mustikanvarpujen punastuminen. Riekonmarjojen lehdet olivat vielä suurimmaksi osaksi vihreitä.  On ihme, että näin kuivana kesänä mustikka on tuottanut hyvän sadon, jopa aurinkoisella tunturin rinteellä oli paljon kypsää mustikkaa. Parhaimmat mustikkapaikat löytyvät kuitenkin kosteasta kuusikkokorvesta.

Nuoluskurun kodan luona on pari kilometriä pitkän Alimmaisen Nuoluskurun alkupää.

Näkymä Välirovan alarinteestä Nuoluskurun kodalle ja Kuskoivalle.

Pitkästä aikaa sai tulistella, kun kauan voimassa ollut metsäpalovaroitus ja tulisijojenkin tulentekokielto on nyt ohi.

En ole mikään himomarjastaja. Siitä harrastuksesta sain yliannostuksen lapsena. Muistossa on rämpimiset paarmojen ahdistamana Savon soilla lakka-aikaan ja pakolliset mustikankeruukiintiöt. Mutta sopivalla säällä jo pelkästään suolla käveleminen on mukavaa ja sitä mukavampaa kun kävellessä voi poimia mukaan kypsiä hilloja. Suomaasto oli niin kuivaa, että jalassa oli matalavartiset maastolenkkarit. Harvinainen jalkine hillasuolle.

Tänä kesänä hillasato ei ole kovin runsas, mutta korpikuusten suojaamien latvapurojen varsilta saattaa löytää hillapaikkoja. Kuljin pari tuntia puron vartta ja koko ajan sai kerätä. Sen kertaisen retken saaliina oli kolme kiloa hillaa.

 

Lähdepuro saa alkunsa rinnesuolta, jossa se tulee esiin maan alta. Sorapohjaisen puron vesi on kylmää ja hyvänmakuista.

Mustikat ja hillat kasvoivat samoilla paikoilla. Nyt mustikat piti jättää poimimatta vaikka niitä olisi ollut vielä enemmän kuin hilloja.

Hillaretken jälkeen parasta on kun pääsee saunaan. Huomasin, että tunturikoivusta tehty vasta säilyy hyväkuntoisena pitkään. Seuraavana iltanakin se oli käyttökelpoinen. Johtuu varmaan siitä, että tunturikoivun lehti on paksu ja nahkea.