sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Vapautta on vain umpihanki

…riimitteli Hellaakoski.  Hiihdon lisäksi tämä koskee myös lumikenkäilyä.  Täällä katuvalojen ulottumattomissa ei hiihtolatuja liiemmälti ole. Viime talvena ehdin kerran käydä kiertämässä ajetun hiihtoladun. Seuraava tuisku sen sitten peitteli eikä latua enää sen jälkeen ollut.
Mäkinen ja tiheikköinen maasto sopiikin paremmin lumikenkäilyyn.  Tänään sunnuntaina oli harvinainen päivä. Noin kolmen ja puolen kuukauden jälkeen ulkolämpötila käväisi hetkeksi plussan puolella. No, parin asteen pakkanenkaan ei tunnu missään kun mittarilukemat on olleet koko talven kymmenen ja kolmenkymmenenviiden pakkasasteen välillä.  Kun vielä aurinkokin näyttäytyi keskipäivän aikaan, oli heti kevään tuntua. Linnutkin sen huomasivat. Talitintin laulu soi kevättä.

Lähdin lumikenkäkierrokselle lähimaastoon.  Voinsalmentiellä säikähdin holtittomasti kaahailevaa motocrossajajaa.  Äänenvaimennin ei taida kuulua pyörien vakiovarusteisiin.  Kaipa se on miehekästä paahtaa tuhatta ja sataa moottorin mölytessä. Toivon ettei ajaja telo itseään eikä muita tiellä kulkijoita.  Pujahdinkin heti sillan jälkeen metsän suojaan. Ylitin mäen ja laskeuduin Koiralammen jäälle.  Jäällä ei ollut vettä ja lumi oli tiivistynyt joten lumikenkä ei painunut paljoakaan lumeen jalan alla.  Nousu takaisin mäen päälle olikin sitten hikistä punnerrusta. Rinne on jyrkkä.  Metso lensi pari kertaa lähietäisyydeltä. Olen nähnyt sen ennenkin samoilla paikoin.
Alas mennessä kompastuin juurakkoon ja kaaduin päistikkaa hankeen.  Vähän aikaa piti rypeä ennen kuin sain sauvat tueksi ja pääsin punnertamaan itseni ylös lumesta.  Tehokasta liikuntaa lumikenkäily on.  Kovin pitkää matkaa ei tarvitse kävellä kun päivän liikuntapiste on ansaittu.

EG:n varasto kuvastuu virtaan

Sinitaivaskuviot




sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Huutokoski

Laskeutuminen viisisataa kilometriä etelämmäs ei vaikuttanut ilman lämpötilaan mitenkään. Sunnuntaiaamuna oli mittarissa 31 pakkasastetta.  Koska olin herännyt aikaisin, päätin lähteä katsastamaan Huutokosken auringonnousun. Olin koskella hyvissä ajoin ennen kuin aurinko alkoi pilkottaa puiden takaa. Auton mittari näytti 35 astetta pakkasta.  Lumikengät olivat tarpeen, koska joen rannalla ei ollut paljoa liikuttu. Kosken rannat ovat jyrkkiä ja rantapuita on runsaasti, joten joka kohdasta ei rantaan voi mennä. Pujottelin itseni lumisten puiden lomasta rantapenkereelle. Auringonsäteet eivät olleet vielä ehtineet valaisemaan puun oksia, joten oli aikaa suunnitella kuvauskohteita. Vaan niinpä siinä kävi taas kerran, että valonsäteet pilkahtivat ihan toisesta kohdin kuin olin luullut. Sitten tulikin kiire hakeutua toiseen paikkaan. Ihan ensimmäiset punertavat säteet näyttäytyivät vain hetken. Pian valo muuttui kullankeltaiseksi. Puikkelehdin rannalla yrittäen tavoitella valonsäteitä huurreoksakehyksiin.  Kylmä ei tuntunut muualla kuin varpaissa. Nahkasaappaat kahdella sukalla, joista toinen villasukka, eivät riittäneet pitämään jalkoja lämpiminä. 

Ennen auringonnousua

Ensimmäiset säteet





Valon pesä





lauantai 19. helmikuuta 2011

Pakkasmaisemia kuvaamassa

Lomaviikkoa Kuusamossa vietettiin kirpeissä pakkasissa. Vain hetkellisesti mittari näytti alle kahdenkymmenen asteen pakkasta. Keskiviikkoaamuna mittarissa komeili luku 40. Hiihtoreissut jäivät vähiin. Vain kerran kävin kiertämässä Petäjälammin viitosen.
Lumi-huurrekuorrutteiset auringon värittämät maisemat tarjosivat hienoja kuvauskohteita. Kun pukeutui lämpimästi tarkeni hyvin kierrellä kameran kanssa tunturin rinteitä ja kosken rantoja.
Öitä valaisi täysikuu mutta revontulia emme onnistuneet näkemään.

Aurinko nousee Käylänkoskella

Sivuaurinko Riisitunturissa


Tykkyä illan valossa, Riisitunturi


Kiveskosken huuruja



Suo kuutamolla

Lumikidepilari

Auringon viimeiset säteet pilven läpi

Pakkaslumikiteitä ilmassa


maanantai 14. helmikuuta 2011

Auringon laskiessa







13.2. tunturissa auringonlaskun aikaan. Lisämausteena lumikidepilari.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Nyt on lunta

Parin viime viikon aikana on lumisateita riittänyt. Varkauden virallinen lumensyvyysmittaus kertoo lunta olevan nyt 75 cm. Täällä Voinsalmella ei ehkä ole ihan niin paljon. Riittävästi kuitenkin, yhden talven tarpeiksi.
Kävin aamulla lähimetsässä lumikenkäkierroksella. Yllättävän hyvä oli kulkea metsässä. Viime viikolopun kova tuuli oli pudottanut pakkasen kovettamat tykkylumet maahan, joten hanki oli tiivistynyt. Eipä jalka uponnut kuin kymmenen senttiä lumikegän alla.
Aurinko yritti nousta itäiseltä taivaalta mutta pilvikerros peitti sen pian. Ehdin ottaa pari talventörröttäjäkuvaa taustanaan pieni pilkahdus auringon valoa.

Lunta on taas kertynyt terassin lattialle

Törröttäjä ja vähän valoa


Kallion kuviot

 Kun sää lauhtui pitkän pakkasjakson jälkeen, kallioiden pinnat olivat huurteessa. Kuvan kalliossa vasemmalla auringon lämmittämä sula pinta ja keskellä varjon värittämä sinertävä huurteinen pinta. Oikean reunan punerrus tulee auringon heijastuksesta puiden läpi.