…riimitteli Hellaakoski. Hiihdon lisäksi tämä koskee myös lumikenkäilyä. Täällä katuvalojen ulottumattomissa ei hiihtolatuja liiemmälti ole. Viime talvena ehdin kerran käydä kiertämässä ajetun hiihtoladun. Seuraava tuisku sen sitten peitteli eikä latua enää sen jälkeen ollut.
Mäkinen ja tiheikköinen maasto sopiikin paremmin lumikenkäilyyn. Tänään sunnuntaina oli harvinainen päivä. Noin kolmen ja puolen kuukauden jälkeen ulkolämpötila käväisi hetkeksi plussan puolella. No, parin asteen pakkanenkaan ei tunnu missään kun mittarilukemat on olleet koko talven kymmenen ja kolmenkymmenenviiden pakkasasteen välillä. Kun vielä aurinkokin näyttäytyi keskipäivän aikaan, oli heti kevään tuntua. Linnutkin sen huomasivat. Talitintin laulu soi kevättä.
Lähdin lumikenkäkierrokselle lähimaastoon. Voinsalmentiellä säikähdin holtittomasti kaahailevaa motocrossajajaa. Äänenvaimennin ei taida kuulua pyörien vakiovarusteisiin. Kaipa se on miehekästä paahtaa tuhatta ja sataa moottorin mölytessä. Toivon ettei ajaja telo itseään eikä muita tiellä kulkijoita. Pujahdinkin heti sillan jälkeen metsän suojaan. Ylitin mäen ja laskeuduin Koiralammen jäälle. Jäällä ei ollut vettä ja lumi oli tiivistynyt joten lumikenkä ei painunut paljoakaan lumeen jalan alla. Nousu takaisin mäen päälle olikin sitten hikistä punnerrusta. Rinne on jyrkkä. Metso lensi pari kertaa lähietäisyydeltä. Olen nähnyt sen ennenkin samoilla paikoin.
Alas mennessä kompastuin juurakkoon ja kaaduin päistikkaa hankeen. Vähän aikaa piti rypeä ennen kuin sain sauvat tueksi ja pääsin punnertamaan itseni ylös lumesta. Tehokasta liikuntaa lumikenkäily on. Kovin pitkää matkaa ei tarvitse kävellä kun päivän liikuntapiste on ansaittu.
EG:n varasto kuvastuu virtaan
Sinitaivaskuviot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti