Kuntivaaran karhut

Kuljemme letkassa metsäpolkua kohti karhukojuja. Joillekin osallistujista tämä on jo toinen tai kolmas kerta karhukojulla, mutta suurin osa joukkueestamme on ensikertalaisia, kuten minäkin. Vähän hermostuineina vilkuilemme ympärillemme. Olemme ihan Venäjän rajan pinnassa, Kuntivaaran itäpuolella, karhujen mailla (sana kunti tarkoittaa karhua). Oppaamme Pekka osoittaa metsään, en näe mitään, mutta sieltä meitä ilmeisesti tarkkaillaan.

Jakaannumme kahteen kojuun ja Pekka ottaa ikkunoiden alaosasta noin 30 sentin korkuiset ikkunalasit pois. Edessämme on avonainen suoalue, jonka takana puiden välistä vilahtaa rajan vartiotorni ja kauempana Venäjän tunturit. Ja suolla on jo ensimmäinen karhu!

Kohta metsästä lyllertää valtavan iso uroskarhu. Se tulee ihan lähelle karhukojua ja asetuu makuulle niin kuin ei tietäisi että sitä kuvataan.

Karhuilla on selvästi jonkunlainen ruokailujärjestys. Aina kun metsästä ilmestyy uusi karhu, antaa aiemmin tullut sille tilaa ruokintapaikalla. Vain harvoin tapahtuu yhteenottoja.

Pienikokoinen naaraskarhu on hyvin vaalea.

Karhu tutkimassa onko muuraimet jo syötäviä.

Tämä karhu makasi pitkään puun juurella. Kerran se kohotti katseensa kohti kojua ja hetken katsoin karhua silmiin. Välimatkaa karhuun oli alle kymmenen metriä.

Vähän ennen puolta yötä lähdemme kojuilta. Karhut jäävät aukiolle. Ne varmaan ovat alueella aamuun saakka. Illan aikana paikalla kävi kaikkiaan 11 karhua ja kaksi merikotkaa.