tiistai 20. marraskuuta 2018

Lumetonta marraskuuta Kuusamossa

Yleensä marraskuun loppupuolella on Kuusamossa ollut jo kunnon talvi, lunta ja pakkasta. Nyt ei ole lunta, mutta viime päivinä on lämpötila jo pysynyt pakkasen puolella. Ei lumettomuus ihan poikkeuksellista ole. Kuva-arkistoni todistaa, että vuosina 2011 ja 2012 marraskuun puolivälissä Kuusamossa on ollut vain vähän lunta.

Nyt on hyvä kävellä pakkasen kovettamia metsäpolkuja. Lyhyen päivän valoisana aikana kävimme Porontiman tuvilla. Pihan laavulla paistettiin makkaraa ja minä kuvasin Porontimajoen myllyputouksen jääkoristeita.


Vanhempi autiotupa, eli entinen mylly, on rakennettu niin, että vesi virtaa lattian alitse. Vaikka virtausta joessa ei ole kovin paljon, niin veden kohina on äänekäs. Mitenkähän tuvassa saa nukuttua.


Muutaman asteen pakkanen on jäädyttänyt jokirannan ja kivien kasvillisuuden. Tämä luonnon taidenäyttely ei ole nähtävänä kovin kauan. Jo ensimmäinen lumikuuro peittää jäämuodostelmat tai kiristyvä pakkanen jäädyttää  vähävetisen putouksen kokonaan.














Pyhäjärvellä sinnittelee vielä joutsenperhe. Onkohan niin, että nuoret joutsenet eivät ole vielä riittävän vahvoja lentämään kohti etelää. Vielä pari päivää sitten järvi oli sula, mutta miten käy kun järvi jäätyy.




Muutama päivä sitten Rukalla otettiin käyttöön gondolihissi. Nyt jalankulkijatkin pääsevät helposti ylös laelle tai tunturin toiselle puolelle. Yhteen hissivaunuun sopii kahdeksan matkustajaa.


Auringonnousu gondolihissin ikkunan läpi




Alkuviikolla rinteessä oli paljon nuoria laskettelijoita.






Näkymä gondolihissistä Rukan kylälle.


Tällä hetkellä kaikki lumi rinteissä on joko viime talvena säilöttyä tai lumitykillä tehtyä.


Rukan kylä valmistautuu vastaanottamaan hiihdon maailmancupin osallistujat. Rukalla hiihdetään kilpaa ja hypätään mäessä 22.-25.11.


torstai 15. marraskuuta 2018

Revontulia pilvenraosta

Lokakuu ja vielä marraskuun alkukin oli kaunis, mutta nyt on lähes pari viikkoa oltu pilvessä ja sumussa. Juuri säätyypin vaihtuessa ehdin eräänä iltana rannalle revontulia tähyilemään. Vielä kotoa lähtiessä taivas oli selkeä ja tähtiäkin näkyi, mutta kun ehdin rannalle pilvet oli peittäneet taivaan. Pimeydessä erottui vain keinovalojen valaisemia pilviä. Jäin kuitenkin rannalle odottelemaan. Iltayö oli vuodenaikaan nähden lämmin, joten ei tullut kylmäkään siellä seisoskellessa.

Sitten alkoi tuulla, pilvikerros raottui hetkeksi ja vihreää revontulivaloa alkoi erottua pilven lomasta. Hetken aikaa ehdin kuvata taivaantulia, ja sitten esirippu laskeutui, eli pilvimassa vyöryi revontulien eteen.



















keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Pilvien yläpuolella

Päivä alkaa valjeta sumuisena. Edellisenä päivänä on pysytty sisätiloissa, kun jäätävän vesisateen jälkeen tienpinnat olivat niin liukkaita, että tietä hiekottamassa ollut pyörökuormaajakin oli liukunut ojaan. Kun illalla kävin pihalla, olivat portaat, pihan sora ja auto paksun jääkuoren peitossa.

Sumupilvessä näyttää kuitenkin olevan aukkoja, joten päätän lähteä katsomaan olisiko ylempänä Rukan laella vähemmän sumua. Ajaessani Juhannuskalliontietä ylös päin, näen tien varrella kaksi ukkometsoa. Harvinaista, että ovat tulleet tänne loma-asutuksen keskelle.

Lähellä Maston parkkipaikkaa on vielä sumuista, mutta lähestyessäni ylhäällä olevaa parkkipaikkaa masto alkaa erottua sumun seasta ja mitä ihmettä, se on auringon valaisema! Kun pääsen parkkipaikalle, olen tullut pilvien yläpuolelle.
Pilvikerroksen raja on tasainen, on kuin olisin saarella pilvimeren ympäröimänä. Laitan repun selkään ja lähden polulle, kävelemään kohti Juhannuskalliota.

Yöllä on ollut muutama aste pakkasta, joten maassa on kuuraa. Jääsateen jälkeen polun kivet ja juurakot ovat liukkaita. Ennen jääsadetta Juhannuskallion puut  olivat paksun kuuran ja jään peitossa, nyt on oksilla on vain ohut kerros jäätä.




Juuri nyt haluaisin olla tuolla, neljän kilometrin päässä Pyhävaaran laella. Pyhävaaran korkein kohta erottuu pienenä luotona pilvimeressä.


Pilvien väri vaihtuu jatkuvasti. Kun aurinko on juuri pilvikerroksen tasolla, ovat pilvet vaaleanpunaisia.


















Horisontissa erottuu kapeana tummana juovana Venäjän suurtunturien laet.




Pyhävaarasta ei ole paljon näkyvissä. Pyhävaara on noin 460 metriä meren pinnasta, joten pilvikerros on nyt noin 440-450 metrin korkeudella.


Pohjoisen suunnalla Valtavaarasta on vähän enemmän näkyvissä. Samanlaiselta näyttäisi Rukan lakikin, Valtavaara ja Ruka ovat lähes samankorkuisia.














Puun juurelta löytyy vielä riekonmarjoja, joiden lehdet ovat säilyttäneet punaisen värin. Suurin osa vaaran laen kasvillisuudesta on jo ruskeaa ja kuihtunutta. 







Paikallaan pysytelleet pilvet haihtuivat nopeasti kun alkoi tuulla.