Muutamaa päivää myöhemmin olen taas joella auringonnousun aikaan. Aurinko jää noustessaan taivaanrannan pilvikerroksen taakse, mutta sen valo värittää pilviä ja heijastelee suvannon sulassa.


Pakkasusva-aamujen osalta tässä on luultavasti viimeisimmät kuvat kuluneelta talvikaudelta. Pari viikkoa sitten aurinko nousi Käylänkosella usvapilven takaa. Yöllä oli ollut pakkasta 18 astetta ja vielä aamullakin pakkanen oli viidentoista asteen lukemissa. Kaksi päivää myöhemmin yöllä oli myös ollut yli 15 pakkasastetta, mutta aamulla puissa ei ollut kuuraa eikä joen yllä usvaa. Ilmeisesti aurinko jo kuivattaa päivisin niin paljon, että ei synny kosteutta eikä sitä myöten kuuraakaan.
Sitten revontulet rauhoittuivat tasaiseksi valoksi taivaalle, ehkä hieman pilviharsoakin oli niiden edessä. Oli aika pakata kuvaustarvikkeet reppuun ja lähteä kotimatkalle.
Maaliskuussa pitää olla aamuvirkku ehtiäkseen auringonnousun aikaan vaaralle. Vähän yli kuuden olen jo näköalapaikalla Ahmakallion yläpuolella. Puiden takaa erottuvat Itä-Rukan valot.
Pohjoisen kahdeksan vuodenaikaa:
-pakkastalvi
-hankikantokevät
-jäidenlähtökevät
-yötön yö
-sadonkorjuu
-ruska
-ensilumi
-joulukaamos