lauantai 15. toukokuuta 2021

Melontakausi avattu

Tänä keväänä melontakauden avaus sattui äitienpäiväksi. Vesille olisi ollut mahdollisuus päästä jo muutama päivä aiemminkin, mutta sää oli niin kylmä ja tuulinen, että maltoin odottaa. Toki tuulta oli vielä äitienpäivänäkin, mutta aurinko lämmitti ja pysyttelin saarten suojassa. 



Mukava tavata taas vesillä vanhat tutut; silkkiuikut, telkät, kuikat ja sorsat. 


Naurulokit kuhertelivat kivellä



Alkuviikolla sää lämpeni hetkessä hellelukemiin. Mökkipihan kevättöiden jälkeen on mukava istua laiturilla, katsella auringonlaskua ja kuunnella käkeä. Se oli ensimmäinen käen kukunta tänä kesänä.



Järvivesi on kahdeksanasteista, mutta paljussa kolmekymmentä astetta lämpimämpää. 


 



Aamuvarhaisella järvellä on täysin tyyntä. Siispä kajakki vesille ja aamumelonnalle. 


Peilityynellä järvenpinnalla joutsenen höyhen erottuu hyvin. Myös höyhenen kuvaaminen kajakissa istuen onnistuu silloin kun tuulenvire ei liikuta höyhentä eikä kajakkia. 


Vaiverot ovat ehtineet täyteen kukkaan nyt kun sää lämpeni. 






Kiertelen kaikki lahden saaret ja niemennokat. Lahdella pesivä kuikkapariskunta näyttäytyy, mutta ovat liian kaukana kuvattavaksi. Myöhemmin näen vielä neljän kuikan ryhmän, mutta ne sukeltavat vettä pärskyttäen piiloon kajakin nähdessään. Kurkikin suorittaa ylilennon. 








Monena keväänä olen mökkijärven ensimmäisellä melonnalla tavannut laiduntavat haikut (ylämaankarja). Siellä ne taas ovat. Melon lähemmäksi tervehtimään. 









Joka kevät käyn myös katsomassa onko lahden suuta vartioiva mänty pysynyt pystyssä. Vielä se jaksaa sinnitellä.


Mökkisauna lämpiää monta kertaa metsuri majavan kaatamilla puilla. Poikani kerää veneeseen järvellä ajelehtivia majavan katkomia ja jyrsimiä haapoja. Ne ovat vaarallisia jos veneellä törmää niihin. Kaksinkertainen hyöty. 


Toisena mökkipäivänä pihakoivun latvoissa alkoi vihertää. Kesä!



Kolmas melonta ja jälleen kohteena Kallavesi. Nyt suuri järvenselkäkin oli asettunut täysin tyyneksi. 






Ilmassa on harmaata usvaa. Se on Venäjän metsäpalojen savua, jota on kulkeutunut ilmavirtojen mukana Itä-Suomeen. 



Kallaveden kuikat ovat rohkeampia kuin mökkijärven kuikat. Nämä kaksi tulevat ihan kajakin lähelle ihmettelemään.  








Korpinsalmi


Komea mänty pienellä kallioluodolla Hautosaaren edustalla. 


Niin houkuttelevaa kuin olisikin lähteä melomaan peilipintaa kohti Puutossalmea, niin käännän kuitenkin kajakin kohti lähtöpaikkaani Savolanniemeä. 

perjantai 7. toukokuuta 2021

Kevät ja takatalvi

Kevät etenee tällä hetkellä etanan vauhtia. Jäiden lähtöä sai odotella pitkään. Kotilahti vapautui jäistä 27.4. mutta isot selkävedet olivat siinä vaiheessa vielä tukevasti jäässä. 


Vapunaaton aamuna Kallaveden Ollinselän rannalla olisi vielä voinut kävellä jäällä. 










Vapun jälkeenkään ei tilanne muuttunut. Yöpakkaset jäädyttivät uudelleen kotirannan.


Jääpuikkoja metsäpolun varrelta




Metsäpolut olivat kuitenkin jo lumettomia ja niin kuiviakin, että lenkkitossuilla saattoi kävellä. 




Lenkkipolkuni sivuaa maanläjityspaikkaa. Erilaiset vieraslajit näyttävät viihtyvän siellä. Esimerkiksi terttuseljaa on paljon. Kauniitahan nuo kyllä ovat, punaiset lehdenalut.


Etelän ruttojuuri on myös haitallinen vieraslaji, kaunis sekin kukkiessaan. 


Pakkasaamun löytö kallionkolon lammikosta. Viime syksyn lehtiä vedessä ohuen jääkuoren alla. 




Kevään ensimmäisen kasviretken antia ovat kukkivat näsiät. Aurinkoisilla paikoin ne olivat jo ohikukkineita, mutta vielä löytyi varjopaikoista kauniita kukintoja. 







Kuopion sinivuokot ovat puutarhakarkulaisia. Luonnostaan niitä ei näillä korkeuksilla kasva. 




Tämä lumikelloryhmä löytyi myös metsästä, mutta luulen, että ne on sinne istutettu. Niin tasaisesti kukkaryppäitä oli siellä täällä. 



Ja taas vähän takapakkia kevään edistymiselle. Toukokuun ilta 6.5. näyttää enemmänkin marraskuun illalta. 


Itä-Suomeen ennustettu lumimyräkkä väisti Kuopion seudun. Ennustetun kahdenkymmenen sentin lumikerroksen sijaan saatiin kaksi senttiä lunta. 


Äitienpäivän aikaan olen tehnyt perinteisesti retken suolle. Savon soilla kukkivat vaiverot tähän aikaan. Nyt suon vaiverot olivat lumen peitossa. 





Miten vaiverot ja äitienpäivä liittyvät yhteen? Ne ovat minulle äitienpäiväkukkia. Asuin lapsuuteni soiden keskellä Savon sydänmailla. Meillä ei kasvanut vuokkoja, ei orvokkeja eikä käenrieskoja. Oli vain vaiveroita. Niistä poimin kimpun äidille. 



 
Ps. Kallaveden jäät lähtivät virallisesti tänään 7.5. kun Ollinselkä vapautui jäistä.