Wap-suksilla Juhannuskalliolle

Juhannuskallion laki näkyy Rukan asuntomme pihasta. Matkaa linnuntietä on vain puolitoista kilometriä, mutta korkeuseroa 160 metriä, joten tietä ja polkuja pitkin matkaa tulee kolme ja puoli kilometriä. Lähden liikkeelle aamuhämärän aikaan. Alkumatkasta kannan pätkäsuksiani, koska jalkakäytävällä on lumen seassa hiekoitussoraa. Juhannuskallion alla, parkkipaikalla, laitan sukset jalkaan ja nousen hiihtolatua ylöspäin kunnes on poikettava ladulta umpihankeen ja jyrkkään rinteeseen.

Eteneminen upottavassa lumessa on hankalaa. Nyt ei ole pätkäsuksen ihannekeli. Rinteeseen on pakkautunut yli puoli metriä pohjaan asti upottavaa lunta. Tulee mieleen jo luovuttaa ja palata ladulle ja nousta sieltä ylös Mastonrinteen tielle, mutta sitten muistan, että aiempina vuosina rinteessä on ollut mökeille vievä hiihto- ja moottorikelkkaura. Noin sadan metrin hikisen tallustelun jälkeen saavutan lumen peittämän uran, jossa lunta on vain viitisen senttiä ja alla kova pohja. Matka ylös voi jatkua. 

Kaivan kameran esiin vasta päästyäni jyrkimmän nousun päälle. Mutta vielä on nousua edessä. 

Puiden latvojen välistä vilahtelee nousevan auringon värittämät pilvet. Juuri ennen auringonnousua pilvet ovat värikkäimmillään.

Tuisku on peitellyt kaikki jäljet vaaran rinteeltä. 

Valtavaara aamun valonkajossa

Lauhtunut sää ja kovat tuulet ovat yrittäneet irrottaa tykkylumia puista. Alempana puut ovatkin jo tiputtaneet lumet oksiltaan, mutta vaaran laella lumi on pysynyt toistaiseksi. 

Paikoin lumi on kasaantunut korkeiksi harjanteiksi. Lumi on tiivistynyt niin kovaksi, että on parempi kiertää nuo lumilaineet kuin yrittää päästä niistä läpi.

Löydän tykkypuun juurelta suojaisen paikan. Vaikka pakkasta ei ole kuin viitisen astetta, kova tuuli lisää kylmyyden tunnetta. 

Aurinko piilottelee pilvien takana. 

Otan sukset jalasta ja kaivaudun syvemmälle puun juurelle lumikuoppaan. Tee ja voileivät maistuvat hikisen nousun jälkeen. 

Valtavaara kohdevalossa

Laskeudun alaspäin. Auringon valo korostaa puiden lumikoristeita.

Onhan se alastulo vähän helpompaa kuin nousu, mutta on siinäkin omat hankaluutensa. Paikoin lumi kantaa kun on vauhtia, mutta sitten saattaa yht'äkkiä suksi tökätä syvään lumeen. On mentävä hissukseen.

Tuonne ylös hiihtelin. Matkaa tuli kaikkiaan noin seitsemän kilometriä. 

Konnuskosket

Ottaen huomioon kuinka usein olen käynyt talvella sulana pysyvissä koskipaikoissa, on kummallista, että Kuopion kotini lähin koski, Leppävirran Konnuskoski, on jäänyt käymättä talviaikaan. Olenhan toki kesällä käynyt Konnuksella. Mieleenpainuvin on kesä 1986, kun rantauduimme Konnuksen kanavalle yli kolmikymmenkilometrisen melontataipaleen jälkeen järjestyksessään toisessa Suomi Meloo-tapahtumassa. 

Mutta nyt talviselle Konnuskoskelle:

Aamulla on parikymmentä pakkasastetta ja täysin selkeää. Konnuksen parkkipaikka on tyhjä, eikä muita kulkijoita näy. Ylitän kanavan sulkuportin kohdalta ja jatkan rantaa kiertäen kosken suuntaan. 

Vuoksen vesistön läntisen haaran, eli Kallaveden reitin vedet purkautuvat Soisalon kahta puolta Haukiveteen läntisenä Leppävirran reittinä ja itäisenä Heinäveden reittinä. Konnuskosken ja kanavan läpi virtaa suurin osa vesimäärästä. Vaikka Konnuksessa on pudotuskorkeutta vain noin puoli metriä, on virtaama niin suuri, että koski pysyy sulana läpi vuoden. Tätä kirjoittaessa opin uutta. Koulussa opetettiin, että Soisalo on Suomen suurin saari. Näin ei kuulemma ole. Soisalo ei voi olla saari, koska saaren joka puolella pitäisi olla vedenpinta samalla tasolla ja Soisalossahan niin ei ole. 

Konnuksella on kaikkiaan kolme kanavaa. Nämä kaikki oli ylitettävä kun aikoo varsinaisen Konnuskosken rannalle. Tässä keskimmäinen kanava.

Kapeaa pengersiltaa pitkin kuljetaan pieneen saareen keskelle koskea. 

 

Auringonnousu ei tähän aikaan vuodesta näy koskelle, mutta taivaan punerruksesta voi päätellä auringon nousseen. 

Konnuskoski on kesällä kalastuspaikka. Siksi saaressa on useampikin laituri. 

Laiturin ulommaisessa osassa on paljon jonkin eläimen jälkiä. Saukko?

Vaikka aurinkoa ei näy, niin sen valo tavoittaa vastarannan puiden latvat. 

Konnuksella on kaksi tulipaikkaa; tämä grillikatos ja saaressa laavu. 

Joku tumma vesilintu ui vedessä, mutta se on liian kaukana tunnistettavaksi. 

Jos oikein tarkasti katsoo niin voi nähdä vilauksen auringosta. Auringonsilta erottuu vähän paremmin. 

Koskelta palatessa käyn vielä Leppävirran sillalla. Vuonna 1965 valmistunut silta on 26 metriä korkea. Satunkin hienoon hetkeen, juuri kun aurinko paistaa uoman suuntaisesti matalalta ja valo värittää vedestä nousevaa usvaa. 

Vuosi 2021

Vuodenvaihteessa vilkuillaan vielä taaksepäin menneeseen vuoteen. Tein insta- ja fb-julkaisun, johon kokosin kalenterin tavoin muiston joka kuukaudelta. Tässä postauksessa sanoitan vähän lisää kunkin kuukauden kuvaa.

Lyhyenä talvipäivänä voi seurata vaikka koko auringonkierron Kiveskosken rannoilta.
(linkki: Pakkaspäivä joella )

Suurin mahdollisuus revontulien näkemiseen on pimeimmän sydäntalven aikaan. Helmikuussa 2021 taivasta valaisivat upeat revontulikiemurat. (Linkki blogijuttuun )

Maaliskuussa nouseva aurinko valaisee Korouoman jääputouksia. (linkki: Korouoman Ruskeavirta )

Huhtikuun viimeisellä viikolla oli Kuusamossa täydelliset hiihto- ja lumikenkäilykelit. Päiväretki Ristikalliolle tehtiin kuitenkin sauvakävellen. (linkki: Sauvakävellen Ristikalliolle )

Toukokuussa oli ensimmäisten kasviretkien aika. Näsiän kukintaa Kuopion Särkiniemessä. 

Linkki: (Kevät ja takatalvi )

Kesäkuu on tikankonttien kukinta-aikaa sekä Kuopiossa että Kuusamossa. Tässä hämyisen kuusikon tikankontti Kuopiossa. Linkki: (Tikankonttikatsaus )

Kesään kuuluu melonta- ja souturetket järville. Tässä olen Sorsavettä soutamassa.

 (Linkki: Yö saaressa )

Soutuveneellä olin liikkeellä myös kylmänä aamuna Naruskajoella Sallassa. (Lisää blogissa )

Perinteinen ruskamatka Lappiin. Tenojoen rannoilla hehkui sekä lehtipuu- että maaruska. 

(Linkistä blogijuttuun)

Kuutamoyö Sorsaveden rannalla ( Linkistä blogiin:  Ruskaa ja usvaa)

Marraskuun hämärässä Maaningan Korkeakoskella  (Linkistä blogitekstiin)

Talven taikaa Rukan Juhannuskalliolla  (Linkistä blogitekstiin)