keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Matkan varrelta

Matka Kuusamosta Kilpisjärvelle kuljettiin tällä kertaa eri reittiä kuin yleensä. Suorin tie veisi Kemijärven ja Sodankylän kautta Kittilään, Muonioon ja sieltä Käsivarrentielle. Nyt ajettiin Rovaniemen kautta Pelloon ja sieltä länsirajaa seuraten Kilpisjärvelle. Juttua Kilpisjärveltä julkaisen myöhemmin, tässä kuvia matkan varrelta.

Auttiköngäs on noin puolimatkassa Kuusamon ja Rovaniemen välillä. Päätieltä on kilometrin verran könkäälle. Iso parkkipaikka, nuotiopaikka, päivätupa Uittopirtti ja Pirttikahvila ovat kaikki lähekkäin könkään länsirannalla. Köngästä voi katsella patosillalta tai takarannan näköalapaikalta. Uittopirtin puoleisella rannallakin on näköalapaikka, mutta puut ovat kasvaneet niin, että näkymää putoukselle ei enää ole. Auttikönkään ympäristössä kiertää myös 3,6 kilometrin mittainen luontopolku.

Auttikönkään uoma patosillalta kuvattuna. Vieressä vanha uittoränni, joka näyttää olevan hajoamassa lopullisesti.


Köngäs takarannan kallion päällä olevalta näköalapaikalta kuvattuna.




Patosillalla on infotaulu, jossa on kuvia könkäästä eri vuodenaikoina ja vanhoja kuvia tukinuiton ajalta. Vielä 1960-luvulla on Autin uomassa uitettu tukkeja.




Seuraava pysähdys on jo kuusi kilometriä Auttikönkäältä Rovaniemelle päin Autin kylässä. Poikkeamme päätieltä Kemijoen takarannalle, jossa on Taittumaniemen pohjapato, mutta paremmin se tunnetaan nimellä Auttin kauneuspato. Kaareva pohjapato ei nyt ollut parhaimmillaan, koska vettä virtasi vain vähän padon reunan yli.





Muutama vuosi sitten valmistunut kalaporras näkyy joen toisella rannalla.


Yöpymispaikkamme on Rovaniemen ja Pellon välillä Raanujärvellä. Heräsin sattumalta kahden jälkeen yöllä. Kun ikkunasta avautuva näkymä on tämä, ei voinut muuta kuin lähteä ulos kameran kanssa.











Etelä-Lapin teiden varsilla on monin paikoin suuria maariankämmekkäesiintymiä. Paikoin tienvarren ojanpohjat ovat pelkkää vaaleanviolettia kukkaa täynnä. Harmi vaan, että juuri nyt oli tienvarsien niitto käynnissä ja kauniiden kukkien loisto lopussa.


Keräsin kimpun maariankämmeköitä mukaan. Ne kestivät monta päivää kauniina maljakossa.



Seitsemän kilometriä Muonista etelään, Muonionjoen Äijäkoski on komea nähtävyys. Jostain syystä opastus koskelle on poistettu. Tienvarrella ei ollut ennakko-opastusta eikä tienhaarassa viittaa. Paikalla on kuitenkin parkkipaikka, josta sorastettu polku vie kosken rannalle.




Äijäkosken kuohuja ylävirran suuntaan....


.... ja alavirtaan päin


Matkan päässä odotti Kilpisjärvi, siitä juttua myöhemmin.


Matkareitti Kuusamosta Kilpisjärvelle

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Kuusamon kesäyössä

Juhannuksesta heinäkuun alkuun aurinko ei laske Pohjois-Kuusamossa. Silloin on paras aika kulkea kesäyössä. Yöllä lämpötila laskee sen verran, että hyttysistä, joita tänä kesänä on ihan riittävästi, ei ole pahemmin haittaa. Kesäyön etuja on myös ruuhkattomuus suosituilla reiteillä. Kuljin kahtena yönä osan matkoistani Ison ja Pienen Karhunkierroksen reittejä, enkä nähnyt muita kulkijoita. Kaunis valo on myös yksi kesäyön eduista. Keskipäivän kova valo ei ole eduksi kuvissa, yöllä valo on pehmeämpää ja värikkäämpää.

























































Suopursun kukinta alkaa vähän ennen juhannusta. Lämpimässä säässä kukinta meni nopeasti ohi.





Samaan aikaan suopursujen kanssa avautuvat suon punaiset kämmekät, ensin punakämmekät ja kaitakämmekät sekä niiden risteymät, vähän myöhemmin maariankämmekät ja kirkiruohot.






Ja vielä kerran tikankontit. Kuvasin tikankontteja jo Kuopiossa ja pari viikkoa sitten ensimmäiset Kuusamossakin, nyt oli varjoisten itärinteiden konttien kukinnan vuoro. Harvinainen keltainen tikankontti oli kasvattanut kaksoiskukat.




En muista aiemmin nähneeni vanamoa jossa yhdessä varressa on neljä kukkaa. Yleensä niissä on kaksoiskukinto.


Kirkiruohon komeita kukintoja ei voi olla huomaamatta. Niitä löytää sekä suolta, että kuivalta kalliolta.




Lämmin sää joudutti tummaneidonvaipankin kukkimaan. Tässä vielä enimmäkseen nuppuisia varsia.










Ajuruohokin jo aloittelee kukintaa aurinkoisella kalliolla. Kangasajuruoholla on kaksi alalajia, harjuajuruoho ja tenonajuruoho. Kasviatlaksen mukaan Oulangan ajuruohot ovat tenonajuruohoa.