Kultarikkoja Saanan juurella

Matkalla Norjaan meillä oli yhden yön pysähdys Kilpisjärvellä. Kilpisjärven sää ei tällä kertaa houkutellut pitempään viipymiseen, koska lämpötila oli viiden asteen paikkeilla ja sataa tihuutti. Minulla oli kuitenkin yksi toive Kilpisjärven varalle: nähdä kultarikkoja. Viime kesän Kilpisjärven matka sattui ajankohtaan jolloin kultarikkojen kukinta oli vasta alkamassa, nyt pelkona oli, että kukinta olisi jo mennyt ohi.

Lähden nousemaan Saanan rinnettä viitostien varren parkkipaikalta. Tien ja ylempänä rinteellä kulkevan retkeilypolun väliin jää alue, joka ei kuulu luonnonsuojelualueeseen ja siitä lähden oikaisemaan rinnettä suoraan ylös kohti Saanan juurta. Kesäaikaan luonnonsuojelualueella liikkuminen on kiellettyä muualla kuin poluilla. Tunturikoivikko on helppokulkuisempaa kuin odotin, sammalpohjaa eikä kiviäkään kovin paljon. Moottorikelkkauraa ylittäessä säikäytän kaksi riekkoa lentoon. Toinen käkättää moittivasti ohi lentäessään. Vähän ennen puurajaa rinne jyrkkenee ja muuttuu kivikkoisemmaksi, mutta puurajan saavutettuani maasto taas tasoittuu.

Mustat pilvet roikkuvat uhkaavana Kilpisjärven yllä.

Saana näyttää olevan jo ihan lähellä, mutta vielä on ylitettävä pieni kukkula ennenkuin pääsen Saanan juurella olevalle kosteikolle.

Pilvet kasaantuvat Mallatuntureiden päälle. Joko kohta sataa?

Miten onnelliseksi pienet keltaiset kukat voivat tehdä. Istuin pitkäksi aikaa ensimmäisen näkemäni kultarikkoryhmän viereen katselemaan kullankeltaista kukkaloistoa.

Paras kukinta on ollut varmaan viikko-pari sitten.

Kultarikkoa on myös oranssinkeltaisena.

Kilpisjärven päällä sataa jo. Varaudun kastumaan tällä retkellä.

Tuttavallinen poro tulee ihan lähietäisyydelle. Yleensä porot väistävät, tämä tuli parin metrin päähän ihmettelemään.

En ole koskaan ennen nähnyt näin paljon kultarikkoja.

Kostealla rinneniityllä on poroille mielestä syötävää.

Suurin ja kaunein kultarikkoryhmä kasvaa keskellä kivikkopohjaista puroa. Se on kuin istutettu siihen.

Sade siirtyy kauemmas ja kohta pilvien takaa näkyy kappale sinistä taivasta.

Tähtirikkoa olen löytänyt Saanalta vain muutamia. Tutulta paikalta löytyy jo kukintaansa lopetteleva tähtirikkoryhmä.

Rikkojen lisäksi Kilpisjärvi tarjosi vielä yhden luontoelämyksen. Parkkipaikalla lenteli nopealiikkeinen lintu. Se hätyytteli variksia ja harakoita. Sitten se lensi lähelle autoa ja istui kivelle. Onneksi oli pokkari lähellä ja sain siitä kuvan ikkunan läpi. Kysy luonnosta-ryhmän jäsenet tunnistivat ampuhaukaksi. Tämä oli jo toinen jalohaukkabongaus lyhyen ajan sisällä.

Yökävely Kilpisjärvellä

Koska Kilpisjärven päivälämpötila pysytteli edelleen hellerajan lähellä, päätin siirtää kävelyt yöksi. Sehän ei ole ongelma tähän vuodenaikaan, koska valoa riittää vaikka yötön yö oli jo Kilpisjärvelläkin päättynyt muutama päivä sitten. Tosin suunnitellulla reitilläni ei yön aurikoa tulisi näkymään ennen aamua, koska Malla, Saana ja Jehkakset peittävät näkyvyyden pohjoisen ja koillisen horisonttiin.

Vähän ennen puolta yötä lähden nousemaan Luontokeskukselta Tsahkaljärven polkua. Järven länsirannan kukkulalta on upeat näkymät Kilpisjärvelle ja Norjan tuntureille. Barraksen terävä huippu sieltä erottuu selvimmin.

Kiertelen hetken Tsahkaljärven rantaa, mutta palaan sitten takaisin Tsahkaljokisuulle ja ylitän joen siltaa pitkin. Saana kohoaa mahtavana möykkynä järven takaa. Aurinko on piilossa sekä Saanan, että taivaanrannan pilvikerroksen takana.

Tsahkaljoen putousta ei voi ohittaa pysähtymättä hetkeksi sen kuohuja ihailemaan.

Putouksen rannalla on monenlaisia kukkia. Tässä kukintaa aloittelee peuranvirna.

Polku seurailee vielä vähän matkaa Tsahkaljärven rantaa, mutta lähtee sitten parin kukkulan ylityksen jälkeen nousemaan kohti Saanan juurta. Saanan suunnalta laskee useampikin puro Tsahkaljärveen ja Kilpisjärveen. Purot on helppo ylittää kiviä pitkin.

Ruusujuurta on paljon kosteikoissa ja kuivemmillakin paikoilla.

Tunturikohokki kesäyössä.

Purouoman tihkupinnalta löytyy tähtirikkoa.

Kultarikko vasta aloittelee kukintaa. Viikon, parin päästä purouoma tulee hehkumaan kultaisena.

Tätä kukkaa en olisi osannut tunnistaa, mutta onneksi sillä oli nimilappu vieressä, tunturikallioinen.

Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi Saanan luontopolun varrella on merkittynä 100 Saanan kasvia.

Tänä kesänä kämmekät kukkivat runsaasti. Tunturivalkokämmekkä on pieni, mutta erottuu hyvin muun kasvillisuuden joukosta.

Pohjoisen pussikämmekät ovat mielestäni värikkäämpiä kuin Etelä-Suomessa näkemäni.

Lettokirkiruohoa samalla kämmekkäniityillä kuin tunturivalkokämmekkää.

Taas uusi tuttavuus. Tämän kasvin nimeä piti kysellä. Se on valkoinen tunturiängelmä. Yleensä ne ovat punaisia.

Olen tullut yökävelyni korkeimmalle kohdalle, paikkaan josta näkyy Saanajärvi, Tsahkaljärvi ja Kilpisjärvi. Saanajärveä ei oikein tahdo erottaa Iso-Jehkaksen varjosta. Lunta on vielä Saanajärven rannallakin.

Punennus etelän taivaalla kertoo, että aurinko on noussut.

Saanan polkua Kilpisjärven suuntaan.

Nyt aurinko jo paistaa Ruotsin puolen tuntureille ja hipaisee se jo Salmivaaran lakeakin Kilpisjärven kylän takana.

Kilpisjärvi heijastaa tunturin värit ja Saanan profiili piirtyy takarannalle. Kello on 4 ja edessäni on vielä laskeutuminen kivikkoista polkua kylälle.

Kierros Saanan ympäri

Elokuun alun Kilpisjärven käynnillä jäi Saanan ympärysreitti kiertämättä kun etusijalla oli toteuttaa pitkäaikainen haaveeni Saanalle noususta. Nyt tarjoutui tilaisuus lähteä kiertämään Saanatunturi hienossa loppukesän säässä. Aamupäivällä oli vielä pilvistä, mutta päivän mittaan pilvet häipyivät ja iltapäivällä oli suorastaan helteistä.

Lähden nousemaan kohti Saanan juurta kaupan luota lähtevää polkua. Alkumatka on kivistä uraa ja loivaa nousua tunturikoivikossa. Koukkaan polulta pienen, louhukossa kohisevan putouksen alapuolelle.

Vähän ylempänä, kun olen noussut puurajalle, alkavat Norjan puolen tunturit näkyä rinteen takaa.

Saana näkyy koko kierroksen ajan vasemmalla puolellani. Tässä olen Saanajärvenlompolon vieressä olevassa kosteikoissa Saanan etelälaidalla. Luhtavilla kukkii.

Saanajärvenlompolosta lähtee puro kohti Kilpisjärveä.

En osannut odottaa löytäväni enää kukkia, mutta niin vain polun varrelta vilkkuvat kauniit tähtirikon kukat.

Vielä enemmän hämmästyttävät valtavat kultarikkoesiintymät. En ole koskaan nähnyt näin paljon kultarikkoja. Purouoman varrella ne hehkuvat keltaisenaan.

Kultarikkoa on kahta erilaista. Kokokeltaisen lisäksi on tämä jossa oranssinpunainen keskusta.

Kosteikoissa kukkii lääte, pohjoisen kasvi kuten rikotkin.

Paljakalla on paikoin ihan tasaistakin polkua.

Saanajärven eteläpäässä, reilun puolen kilometrin päässä näkyy kodan katto. Sinne en nyt mene, vaan jatkan Saanajärven rantaa kohti pohjoisrannan päivätupaa.

Kirkasta on Saanajärven vesi. Taustalla kohoaa Iso-Jehkas.

Kilpisjärven poluissa on hyvänä puolena se, että täällä pääsee jo lyhyen kävelymatkan jälkeen avotunturiin ja erämaisiin maisemiin.

Saanan takarinne on yläosastaan ihan yhtä jyrkkä kuin Kilpisjärven puoleinenkin rinne.

Saanajärven päivätupa on näkynyt jo järven toiselle rannalle, parin kilometrin päähän. Tässä matkaa tuvalle on enää muutama sata metriä.

Tupa odottaa kulkijaa. On evästely- ja tulistelutauon paikka. Ja mikäpä on ollessa, aurinko lämmittää, itikat eikä mäkärät haittaa ja näkymät järvelle sekä sen takana kohoavalle Saanalle ovat mahtavat.

Rehevien lehtojen kasvi, väinönputki, näyttää viihtyvän myös louhukossa, toki puro siellä kivien välissä virtaa.

Pieni on ihminen tässä maisemassa, löydätkö kulkijat?

Ei tästä malttaisi millään lähteä jatkamaan matkaa. Voisiko loppukesän lämmintä ja kaunista päivää enää paremmassa paikassa viettää.

Nimetön lampi 705 metriä meren pinnan yläpuolella ja 232 metriä Kilpisjärven pintaa ylempänä.

Kierros Saanan ympäri jatkuu. Nyt näkyy jo pohjoisessa Korkea-Jehkas ja vasemmalla Siilasjärvi.

Saanan kierros yllätti maisemien avaruudella. Vaikka tällä kierroksella ei noustu Saanalle, avautui matkan varrella kuitenkin näkymiä joka suuntaan.