maanantai 31. heinäkuuta 2017

Yökävely Kilpisjärvellä

Koska Kilpisjärven päivälämpötila pysytteli edelleen hellerajan lähellä, päätin siirtää kävelyt yöksi. Sehän ei ole ongelma tähän vuodenaikaan, koska valoa riittää vaikka yötön yö oli jo Kilpisjärvelläkin päättynyt muutama päivä sitten. Tosin suunnitellulla reitilläni ei yön aurikoa tulisi näkymään ennen aamua, koska Malla, Saana ja Jehkakset peittävät näkyvyyden pohjoisen ja koillisen horisonttiin.

Vähän ennen puolta yötä lähden nousemaan Luontokeskukselta Tsahkaljärven polkua. Järven länsirannan kukkulalta on upeat näkymät Kilpisjärvelle ja Norjan tuntureille. Barraksen terävä huippu sieltä erottuu selvimmin.






Kiertelen hetken Tsahkaljärven rantaa, mutta palaan sitten takaisin Tsahkaljokisuulle ja ylitän joen siltaa pitkin. Saana kohoaa mahtavana möykkynä järven takaa. Aurinko on piilossa sekä Saanan, että taivaanrannan pilvikerroksen takana.


Tsahkaljoen putousta ei voi ohittaa pysähtymättä hetkeksi sen kuohuja ihailemaan.








Putouksen rannalla on monenlaisia kukkia. Tässä kukintaa aloittelee peuranvirna.




Polku seurailee vielä vähän matkaa Tsahkaljärven rantaa, mutta lähtee sitten parin kukkulan ylityksen jälkeen nousemaan kohti Saanan juurta. Saanan suunnalta laskee useampikin puro Tsahkaljärveen ja Kilpisjärveen. Purot on helppo ylittää kiviä pitkin.


Ruusujuurta on paljon kosteikoissa ja kuivemmillakin paikoilla.


Tunturikohokki kesäyössä.


Purouoman tihkupinnalta löytyy tähtirikkoa.




Kultarikko vasta aloittelee kukintaa. Viikon, parin päästä purouoma tulee hehkumaan kultaisena.


Tätä kukkaa en olisi osannut tunnistaa, mutta onneksi sillä oli nimilappu vieressä, tunturikallioinen.


Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi Saanan luontopolun varrella on merkittynä 100 Saanan kasvia.


Tänä kesänä kämmekät kukkivat runsaasti. Tunturivalkokämmekkä on pieni, mutta erottuu hyvin muun kasvillisuuden joukosta.


Pohjoisen pussikämmekät ovat mielestäni värikkäämpiä kuin Etelä-Suomessa näkemäni.




Lettokirkiruohoa samalla kämmekkäniityillä kuin tunturivalkokämmekkää.


Taas uusi tuttavuus. Tämän kasvin nimeä piti kysellä. Se on valkoinen tunturiänglelmä. Yleensä ne ovat punaisia.


Olen tullut yökävelyni korkeimmalle kohdalle, paikkaan josta näkyy Saanajärvi, Tsahkaljärvi ja Kilpisjärvi. Saanajärveä ei oiken tahdo erottaa Iso-Jehkaksen varjosta. Lunta on vielä Saanajärven rannallakin.


Punennus etelän taivaalla kertoo, että aurinko on noussut.


Saanan polkua Kilpisjärven suuntaan.


Nyt aurinko jo paistaa Ruotsin puolen tuntureille ja hipaisee se jo Salmivaaran lakeakin Kilpisjärven kylän takana.


Kilpisjärvi heijastaa tunturin värit ja Saanan profiili piirtyy takarannalle. Kello on 4 ja edessäni on vielä laskeutuminen kivikkoista polkua kylälle.

11 kommenttia:

  1. Yön värit tuovat hienon salaperäisen lisän kuviin, kaunista on.

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka ihania kuvia jälleen ♥

    VastaaPoista
  3. Niin uskomattoman kaunista! Hiljaisuuden ja tuoksut voi kuvistasi aistia, ihania kukkijoita!

    VastaaPoista
  4. Vau, mikä tunnelma! Kesäyöretkeily on parhautta. <3

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. Kaunista! :) Onpa kiva idea tuo sadan kasvin nimeäminen luontopolun varrella.

    VastaaPoista
  6. Mahtavan upeat kuvat ja maisemat!

    VastaaPoista
  7. Mitkä mahtavat maisemat, ja yö on fantastinen kun on niin hämysen valoisa.

    VastaaPoista