perjantai 31. tammikuuta 2020

Pakkasaamuja veden äärellä

Rantapuiden välistä näen vilahduksen pakkashuurun keskellä uivasta joutsenesta. Vaihdan ulottuvamman objektiivin ja hiihtelen varovasti lähemmäs rantaa. Joutsen huomaa minut mutta ei näytä välittävän. Päinvastoin se tekee pienen kierroksen lähempänä rantaa kuin tutkiakseen rannallakulkijan aikeita. Lopultakin kunnon pakkasaamu koskella. Aivan kuten revontuliakin, joiden puuttumista valitin edellisessä postauksessa, niin myös pakkanen on pysytellyt koko sydäntalven ajan nollan ja muutaman plusasteen välillä. Nyt mittarissa on seitsemäntoista astetta ja virtaavan veden yllä leijuu pakkasusvaa.




Joutsen ui virran keskellä olevan kivikon luokse. Tiedän jo mitä seuraavaksi tapahtuu. Se alkaa puhdistautumisoperaation, jossa se puskee rintaa ja kaulaa veteen monta kertaa. Sitten seuraa siipien kuivausta räpyttelemällä.




Ennen auringonnousua usva virran yllä sakenee. Kivellä kököttävä joutsen melkein piiloutuu pakkasusvaan.




Yleensä tammikuussa kosken rannan puut ovat lumen ja huurteen peittämiä, mutta lännestä puhallellut föhn-tuuli on karistellut lumet puista.




Siirryn vähän alavirtaan, että saan joen koko leveydeltään kuvaan aurinko taustanaan. Pilvijono kehystää kauniisti nousevaa aurinkoa.






On se hetki kun auringon valo tulee pakkasusvan läpi ja kultaa maiseman.








Muutamaa päivää myöhemmin on saatu jo kunnon pakkaset. Lähtiessäni aamulla Oulankajoen varresta, mittarissa oli kolmekymmentä pakkasastetta. Käylänkoskella hieman vähemmän -28. Tammikuun loppupuolella aamupäivän valo ei vielä ulotu koskiuomaan, mutta valaisee hennosti rannan huurteisia puita. Nyt huurretta onkin todella runsaasti.


Pehmeää pakkaslunta ja huurteisia puita, kuin satumetsää.


Puiden välissä on pieniä kurkistusaukkoja koskelle.




Tänä talvenakin koskella on nähty saukkoja. Joku kärsivällinen kuvaaja istuu odottamassa joko saukkoja tai helpommin kuvattavaksi osuvia koskikaroja.




Koskitupa kehyksissä




Kitkajoessa virtaa niin paljon vettä, että se pysyy sulana useiden kilometrien matkan.

ps. Rukalla vietätään neljättä kertaa valofestivaalia. Kuvia tapahtumasta täällä

torstai 23. tammikuuta 2020

Revontuli-iltoja

Olin jo menettänyt toivoni nähdä revontulia tällä kaudella. Piti ihan varmistaa kuva-arkistosta, että edelliset revontulihavainnot ovat syyskuulta. Revontuliaktiivisuuskin on ollut viime aikoina vähäisempää, mutta monesti silloin kun revontulia olisi ollut, niin taivas ollut pilvessä. Tällä viikolla lopulta kohtasimme.

Alkuillan kuvauspaikka ei ole kovin hyvä. Etualalla on lumiaita ja osa taivaanrannalla kohoavista tulista jää puiden taakse. Vaan nyt en halua lähteä etsimään parempaakaan paikkaa kun pitkästä aikaa revontulet loimottavat.








Kun revontulten valo välillä hiipuu, vaihdamme sijaintia tuttuun koskimaisemaan. Kahlaan lumikengillä joen rantaan. Taivaanrannan revontulinauhat jäävät osittain metsän taakse, mutta odotan loimujen pian nousevan vähän korkeammalle.


Ja niin siinä käykin. Revontulivyö kohoaa taivaalle juuri oikeaan paikkaan joen suuntaisena.




Näytös ei kestä kauan, mutta mieli on hyvä. Tätä oli odotettu ja toivottu.


Seuraavana iltana on myös selkeää, mutta miten on revontulien laita? Ennusteet eivät alkuillasta lupaa kovin hyvää, mutta kympin uutisten jälkeen mittarien lukemat ovat hieman koholla. Pitäisikö kuitenkin käydä katsomassa tilannetta. Ikkunasta katsoen se ei selviä, koska katuvalot palavat pitkälle yöhön ja Rukan rinteitä valaisevat Ruka Polar Light Night-tapahtuman värivalot. Lähin kuvauspaikka on kymmenen kilometriä Rukalta pohjoiseen, sinne siis.

Ajamme sivutietä kohti rantaa, mutta sitten tulee äkkipysähdys. Kun tulemme puiden suojasta aukealle, auto melkein juuttuu kinokseen. Tuiskulumi on tukkinut tien. Mutta edessä näkyy vihreää loimotusta. Äkkiä auto ympäri ja kameravarusteiden kanssa aukean reunaan pystyttämään jalustaa. Se ei olekaan ihan helppoa. Tuuli tuivertaa koko parikymmenkilometrisen järvenselän yli voimalla. Ei ihme, että tie on tukossa. Kun pakkasta on kymmenen astetta ja tuuli luultavasti myös kymmenen metriä sekunnissa luokkaa, sää on hyytävä. Onneksi älysin pukea kevytuntuvatakin pitkän untuvatakkini alle. Vesi valuu silmistä kun yritän hupun alta tiirailla taivaalle. Hyvältä näyttää. Kaksihaarainen revontulinauha lupaa, että parempaa on tulossa.






Revontulivyö alkaa elää, loimut vilistävät taivaalla.


Sitten toisella laidalla alkaa tapahtua. Revontulivyöstä alkaa kohota tuikkeita ylöspäin ja sen valo voimistuu.


Koska kuu ei nyt valaise, ovat revontulet ainoa valo pimeässä. Loimujen ollessa voimakkaimmillaan ei voi käyttää kuin parin sekunnin valotusaikaa ettei kirkkain kohta "pala puhki".




Nopeasti liikkuvassa sykkeessä erottuu vähän punaisen sävyjäkin.




Kuvaustilanteessa en tiennyt yhtään mitä kennolle tallentuu. Seisoin kameran vierellä suojaten kameraa tuulelta ja otin kuvia kaukolaukaisimella. Olin varma, että tuuli tärisyttää kameraa niin että kuvista tulee epäteräviä. Oli iloinen yllätys kun kotona kuvia katsellessa löytyi esimerkiksi tämä kuva:


Etualalla kuvassa näkyy lumen tukkima kylätie.


Kuten monesti voimakkaassa revontulipurkauksessa käy, niin myös nyt revontuliloimut nousivat lopuksi ihan ylös taivaankannelle.





sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Lainion lumilinna

Kittilä-Yllästieltä erkanee kapea Lainiontie. Viiden kilometrin metsätaipaleen jälkeen tulemme valtavan suuren lumilinnan pihaan. Pihalla on henkilöautoja, busseja ja moottorikelkkoja. Lainion lumikylä ei ole ihan pääväylän varrella, mutta on houkutellut paikalle runsaasti kävijöitä tammikuisena sunnuntai-iltapäivänä.

Lumilinnan teema vaihtuu vuosittain. Talvikaudella 2019-2020 lumikylän teemana on Arctic Illusions. Noin 4000 neliön kokoisessa lumilinnassa on jäästä ja lumesta rakennettuja huoneita, jääbaari sekä jääkappeli. Huoneet ja käytävät on koristeltu erilaisilla lumi- ja jääveistoksilla. SnowVillagen suunnittelusta ja toteutuksesta on vastannut viisi lumi- ja jääveistostaiteilijaa.


Vastaanottotilasta avautuu ovi lumilinnaan. Käytävän seinillä on jäälamppuja.
















Oikeaan kohtaan asettumalla palkeista muodostuu yhtenäinen kuvio.








Lumilinnassa risteilee käytäviä, joiden varrella on huoneita. Käytävien keskikohdassa on jääbaari.




Jääpalojen keskelle on piilotettu tavallinen joustinsänky






Huoneissa ei ole ovia, vaan huoneisiin kuljetaan jääseinämien lomasta


Huoneita on eri kokoisia 2-5 hengen vuoteilla.


Käytävien seinäkoristeita ja valoja




















Rusettikin on tehty lumesta


Jäälabyrinttihuoneessa on myös jääliukumäki

Lumikylä on avoinna päivittäin 10-22 12.4.2020 asti. Päiväkävijän lippu maksaa 18 euroa. Yöpymisestä kiinnostuneiden kannattaa käydä tutustumassa Lapland Hotelsin sivuihin.