Kaunis talvipäivä Muoniossa

Tämän talven säät ovat olleet Pohjois-Suomessakin vaihtelevia. Atlantilta vyöryy koko ajan matalapaineita. Tammikuun lämpötilat Koillismaalla ovat pysytelleet nollan tuntumasta muutamaan pakkasasteeseen, eli keskimääräistä lämpimämpää on ollut, eikä ennusteet lupaa muutosta säätilaan. Muutaman päivän reissulla Länsi-Lapissa saimme tuntua pakkassäästä, kun pakkanen enimmillään oli kahdenkymmenen asteen paikkeilla. Pilvisten päivien väliin sattui onnekkaasti yksi aurinkoinen. Tosin, ei se aurinko kovin korkealle ehdi nousta, koska päivän pituus Muoniossa on alle kolme tuntia.

Jo hieman oikeasta reunastaan pienentynyt kuu kurkottaa kuusenoksien takaa Muonionjokivarressa.

Matkalla Pallaksen suuntaan idän taivas hehkuu monivärisenä. Paras paikka kuvaamiseen löytyy Kutunivalta. Kutuniva on kuuluisa talvehtivista joutsenistaan. Joutsenia ei nyt näkynyt, paikalla olivat vain koskikara ja kuukkeli.

Jostain horisontin takaa tuleva valo värittää pilvet hehkuvanpunaisiksi. Enpä muista nähneeni vähään aikaan näin voimakkaita värejä taivaalla.

Jerisjärven vedet laskevat Kutunivassa alempaan Törmäslompoloon ja jatkavat sitten Jerisjokea kohti Muonion taajamaa, jossa Jerisjoki yhtyy Muonionjokeen. Kutunivassa on pudotusta 70 senttiä ja vettä virtaa sen verran runsaasti, että niva pysyy avoimena koko talven.

Kiristynyt pakkanen on yön aikaan alkanut kuroa jääpeitettä ylävirran puolelle. Veden ja jään vuorottelu muodostaa kauniin pitsikuvioinnin.

Koskikara tulee ihan lähelle sukeltelemaan.

Aurinko nousee juuri tuolla metsän takana, mutta tänne Kutunivalle se ei näy.

Auringonnousun aikaan järven takarannalle alkaa muodostua sumupilveä.

Keimiötunturi kohoaa Jerisjärven takaa. Aurigonvalo hipaisee jo tunturin ylärinnettä.

Kutuniva ja Törmäslompolo

Matkamme jatkuu Pallaksen suuntaan. Kun tie haarautuu Raattamantieltä Pallakselle, on edessä aurngon vaaleanpunaisiksi värjäämä Pallaksen tunturijono. Täälläkin on ollut niin lauhaa, että puut ovat lähes lumettomia.

Pallaskero

Pallashotelli Laukukeron juurella. Punainen väripilvi viivähti hetken Laukukeron laella.

Puolenpäivän aikaankaan ei aurinko yllä tuon korkeammalle. 

ps. Muoniossa kannattaa poiketa kylän keskustassa olevaan Swiss-kahvilaan. Kahvilan yläkerrassa on kahvilan kondiittorin Thomas Achermannin valokuvagalleria. Itse kahvilassa on tarjolla sveitsiläisiä herkkuja.

Ilta Pallasjärvellä

Tavoitteena oli nähdä auringonlasku Pallastunturin juureen ja lisätoiveena nähdä revontulia. Tulimme Pallasjärven Punaisille hiekoille viime hetkellä, juuri kun aurinko oli painumassa Lommoltunturin ja Pallaskeron välisen notkelman kohdalla tunturijonon taakse.

Punainen hiekka ja rantakoivut saavat lisää punaväriä ilta-auringon viimeisistä säteistä.

Sinne se painuu, Lommoltunturin ja Pallaskeron väliin.

On aika sytytellä nuotiotulet valaisemaan ja lämmittämään.

Ennen hämärän tuloa on viimeisen värinäytelmän vuoro. Taivaarannanmaalari levittää läntiselle taivaalle oranssin ja punaisen hehkuvia sävyjä.

Illan pimentyessä viilenee. Autiotuvan kaminassa on myös tulet ja tuvassa lämmintä.

Näkymät Pallakselle autiotuvan kuistilta.

Tuvan ikkuna peilaa iltataivasta.

Kameran silmä näkee jo aavistuksen revontulia. Ihmissilmä ei näitä punertavia juovia vielä erota.

Mutta nämä leimut näkyvät jo paljaalla silmälläkin. Taivaan tulet ovat syttyneet.

Lähdemme ennen puolta yötä kävelemään autolle. Olemme juuri pakanneet tavarat autoon ja lähdössä, kun saamme nähdä loppunäytöksen. Koronat leimahtavat taivaalle. En ehdi etsimään ja pystyttämään jalustaa, vaan laitan kameran tielle objektiivi kohti taivasta, säädän asetukset ja aikalaukaisun.

Vielä on matkalla pysähdyttävä ihmettelemään ja kuvaamaan leimuavaa taivasta.

Eikä revontulimyrsky vielä siihenkään loppunut.  Yön tapahtumista kerron seuraavassa postauksessa.

Poikettiin Pallaksella

Viikonloppuna koko joukkueemme nousi Pallastunturin kolmanneksi korkeimmalle laelle, Laukukerolle (762 m). Meille sattui paras mahdollinen sää tunturille nousuun, lämmintä parikymmentä astetta ja leppoisa etelätuuli. Tunturinäkymien kauneuden kruunasivat taivaanrannalle levittyneet maisemapilvet.

Korkeuseroa Pallashotellin parkkipaikalta Laukukeron laelle on 325 metriä. Loivasti tunturin rinnettä edeten nousu oli helppo.

Laukukerolta länteen, Muonion suuntaan

Pyhäkero ja Hetta-Pallas vaellusreitin polku

Elmo tähyilee Taivaskeron suuntaan

pilvenpiirtäjä Laukukeron huipulla

pilven varjo Palkaskeron yllä

jänis on varsin näkyvä puuttomassa maastossa

rehevää kasvillisuutta Vatikurussa

polku oikealle, 54 km Hettaan

vilukot

Tunturiretken jälkeen virkistäydyimme ja evästelimme Pallasjärven rannalla, Punaisilla hiekoilla.

Pallaksen tunturijono näkyy komeana vastarannalla.

Lämmintä vettä, hiekkaa ja vuorimaisemaa, kuin etelänlomalla.

Olisiko tässä kaunein autiotuvalta avautuva maisema?

Punaisten hiekkojen autiotupa.