Valotaidetta ja kylpyläelämys Itä-Savossa

Luminous Finland 100 -valotaidekokonaisuus on suurin Suomen itsenäisyyden juhlavuoden yksittäinen taidetapahtuma, joka koostuu kuudesta valoteoksesta. Ensimmäinen valotapahtuma oli jo vuoden 2016 viimeisenä päivänä Helsingissä, muut marras-joulukuun vaihteessa eri päivinä Savonlinnassa, Tampereella, Oulussa, Saanalla ja Turussa. Se kiinnostavin tapahtumista olisi ollut Saanan valaisun näkeminen, mutta sinne on turhan pitkä ja vaivalloinen matka. Lähin Luminous-tapahtuma oli Savonlinnassa, Olavinlinnan valaisu 28. -29.11. Yksi tie, monta asiaa, eli valonäytöksen lisäksi juhlistimme henkilökohtaista merkkipaalua Rantasalmella, lomakeskus Järvisydämessä, entisen kotimme läheisyydessä.

Kuopiolaisena huomio kiinnittyy Puijo-laivaan Savonlinnan satamassa.

Savonlinnan jouluvalot viittaavat kaupungin musiikilliseen maineeseen.

Olimme paikalla valoteoksen toisena valaisuiltana. Plussan puolella oleva lämpötila ja tuuli olivat pudottaneet lumet rannan puiden oksilta. Linnan yllä roikkui pilvikerros, jota kaupungin valot värjäsivät oranssinkeltaiseksi, eli taivas ei ollut kovin luonnollisen värinen.  Mutta valaistu linna loisti upeana pienellä saarellaan keskellä virtaa.

Vesi on ihmeellinen elementti. Se heijastaa pienenkin valon voimakkaasti.

Linnan edustalla olevan Tallisaaren taideteokset oli myös valaistu, kuten tämä kuuluisa linnan pässi.

Valo- ja savuefektit Tallisaaressa.

Matkamme tukikohtana ja yöpymispaikkana oli Lomakeskus Järvisydän Rantasalmella. Se on laajentunut uudella hotellirakennuksella ja järvikylpylällä. Kallioon louhittu järvikylpylä on valmistunut tämän vuoden maaliskuussa. Sisäseinissä on monin paikoin näkyvillä kalliopintaa. Sisäkatto, pilarit, kaiteet ja muut puuosat on tehty järvestä nostetuista uppotukeista, joilla on ikää yli 500 vuotta. Kylpylän lämmitykseen käytetään aurinkolämpöä ja maalämpöä.

Saunoja on viisi; kivisauna, höyrysauna, infrapunasauna, hamam ja uppotukkisauna. Kuvassa on suuri ja valoisa uppotukkisauna.

Kävin kylpylässä aamupäivän hiljaisena hetkenä, joten sain kuvata ihan rauhassa häiritsemättä ketään.

Ulkoallaskin olisi ollut käytössä, jos vain sisu olisi riittänyt pulahtamaan Saimaan neljäasteiseen veteen.

Hotellin sisustus noudattaa samaa tyyliä kuin kylpylässäkin, uppotukkeja ja kivipintaa. Erilaisia puuveistoksia on paljon sekä sisätiloissa, että ulkona.

ps. Selvyyden vuoksi mainitsen, että Järvisydämen hotelli- ja kylpyläpalvelut oli ostettu omalla rahalla.

Potkukelkkaretkellä Porosalmella

Saimaan Haukivedellä on Suomen pisin luistelureitti, joka kulkee yli Haukiveden Rantasalmen Porosalmelta Linnansaaren kautta Oraviin. Matkaa Porosalmelta Oraviin on noin 18 kilometriä. Sen lisäksi on sekä Oravin että Rantasalmen puolella lyhyemmät rengasreitit. Rantasalmella asuessani harrastin paljon luistelua ja potkukelkkailua tuolla reitillä. Kauniina tammikuun päivänä palasimme pitkästä aikaa Porosalmen maisemiin. Matkaan lähdettiin retkeilymielellä, kulkuvälineenä potkukelkat ja reppuun pakattuna eväsleivät ja makkarat.

Matkailukeskus Järvisydän on sitten viime näkemän kasvanut leveyttä, pituutta ja korkeutta. Parhaillan se laajenee myös maan sisään kun uusi, rantakallioon louhittu järvikylpylä on valmistumassa.

Järvisydämen välinevuokraamosta ostamme reittiliput (per 8 euroa) ja vuokraamme toisen potkukelkan (8,5 euroa) ja lähdemme potkuttelemaan tasaiseksi höylätyllä jäätiellä.

Ensimmäinen aurinkopäivä pariin viikkoon ilahduttaa.

Porosalmen maastot ovat mäkisiä ja kallioisia. Kallioiden uumenista löytyy luolia joita on Porosalmen alueella toistakymmentä. Kaksi niistä on Pirunkirkkovuorella. Lunta on nyt kovin vähän Haukiveden rannoilla. Pirunkirkkovuoren kalliotkin ovat melkein paljaina.

Varjon puolen kalliopinnoilla loistaa keltaisena varjorikkijäkälä.

Kaarnetsaari on uusi taukokohde luistelureitin varrella. Seurakunnan omistama Kaarnetsaari rakennuksineen on vuokrattuna matkailukeskus Järvisydämen käyttöön. Paikka on ollut aiemmin seurakunnan leirikeskus. Suojaiseen poukamaan paistaa suoraan aurinko, ja mikä parasta, ranta on suojassa voimakkaasti puhaltavalta luoteistuulelta. Viritämme nuotion kaivamme eväät esiin. Viikonloppuisin Kaarnetsaaressa toimii lettukahvila.

Siitä onkin aikaa kun viimeksi on saanut paistaa makkaraa auringon valaistessa.

Kukkulalla metsän keskellä on pieni kappeli. 

Muitakin taukoilijoita pysähtyy saaren rannassa. Puheesta päättelen heidän olevan hollantilaisia.

Matka jatkuu kohti selkävesiä ja Pikku-Lapin saarta. Avonaisella selällä tuuli pääsee puhaltamaan. Kovassa myötätuuleessa matka yli selän hujahtaisi hetkessä, mutta paluumatka olisikin sitten puskemista vastatuuleen. Me käännymme takaisin Pikku-Lapissa ja jatkamme retkeä kiertämällä Porosalmen Hietalammen kautta.

Edellisen yön myrkytuuli on katkaissun puun ihan Pikku-Lapin nuotiopaikan vierestä.

Matka jatkuu Hietalahteen. Porosalmen ja Peonsaaren välinen salmi on tuulelta suojassa.

Mahtavan Sikovuoren jyrkänteellä on myös varjorikkijäkälää.

Reitti ei jatku ihan Hietalahden pohjukkaan, vaan puolivälissä lahtea käännytään vasemmalle kohti Hietalahden ja Hietalammen välistä kannasta. Luistelijoita varten on molemmille rannoille tuotu penkit helpottamaan luistinten irrottamista ja jalkaan laittoa.

Hietalammen Verkkoluodon rantaan osuu vielä auringon viimeiset säteet ennen kuin se painuu metsän taakse.

Hietalammen ylitettyä on vielä toinen parinsadan metrin levyinen kannas ja siitä noin puolentoista kilometrin pyörähdys Ahvenniemen ympräri takaisin lähtöpaikalle Järvisydämen rantaan. Potkuttelumatkaa kertyi noin 15 kilomeriä.