 |
| soikkokaksikko |
Lehtometsässä kävellessä tuntee ensin tuoksun, sitten vasta löytää metsän varjoista kukkivan valkolehdokin.
Isotalvikin kukat läheltä tarkasteltuna.
Keltatalvikki on harvinaisempi. Se on isotalvikkia matalampi ja harvakukkaisempi
Luulen, että tämä on aitovirna.
Lehtopähkämön opin tuntemaan Rantasalmen lehdoissa, mutta tämä Kuopion Keinälänniemen lehdon ojanpohjalta löytynyt on todella komea ja runsaskukintoinen.
Tämä on kylvettyä kauneutta. Savolannimen puronvarren kosteassa niittymaisemassa käenkukka menestyy hyvin.
Vanamo levittää hyvää tuoksuaan kesäillassa.
Löysin eilen pienen lehtometsän läheltä teollisuus- ja asuinaluetta. Melko tuoreena kuopiolaisena näitä löytöjä tulee eteen. Matalien koiranheisipensaiden kukat erottuivat jo kaukaa.
Karjalanruusu tai metsäruusu, en ole varma kumpi.
Lehtosinilatva ei ole kovin yleinen. Löysin yhden ainoan kukinnon metsätien varrelta.
Kirkiruohoesiintymä ilahdutti erityisesti. Kaupungin kupeessa olevan kasvupaikan on varmaan pelastanut sen sijainti voimalinjan alla. Kun voimalinjalla kasvavat puut ja pensaat raivataan säännöllisin väliajoin pois, niin niittykasveille jää tilaa ja valoa.
Vehmersalmen tien varrella, Hiltulanlahden kylän kohdalla on tien penkereillä hieno niittykasvivalikoima. Kissankellojen aika on alkanut.
Keltasauramo on harvinainen näillä seuduilla.
Mäkitervakoiden punaiset kukkavarret värittävät vielä tien vartta, vaikka kukinta alkaa olla lopuillaan. Seuraavaksi pientareita koristaa kaunokkien kukinta.
Ruusuruoho kesäillassa.
Pienet ketoneilikan kukat pilkistävät maan pinnasta.
Yksittäisen nuokkukohokin kauneutta.
Keltainen kurjenmiekka erottuu hyvin muun rantakasvillisuuden keskeltä.
Lehtoukonhattujen kukkavarret nousevat lähes kahden metrin korkeuteen.
