torstai 30. kesäkuuta 2016

Juhannuksen kukat

Matkasin juhannuksen aikaan Keski-Savosta Kilpisjärvelle. Kokosin tähän kukkavalikoiman matkan varrelta.


Punakämmekkä Pieksämäeltä




Upea hietaneilikka oli avannut ensimmäiset kukkansa juhannukseksi. Pieksämäki.




Ihana valkolehdokki kaunisti maisemaa ja tuoksui juhannusyössä.


Melkein valkoinen maariankämmekkä pieksämäkeläisellä suolla juhannusaattona.


Harjumasmalo on nimensä mukaisesti hiekkaharjujen kasvi. Nämä kukat ovat Jäppilästä.


Sitten hyppäys pohjoiseen. Entinen pelto Sodankylän eteläpuolella on nyt kellosinilatvojen valtaama. Mikä ihastuttava näky.






Toinen kellosinilatvaniitty löytyi myös tien varrelta, melkein Kaaresuvannon kylän keskeltä.









tiistai 28. kesäkuuta 2016

Tupia ja tulipaikkoja Etelä-Kallavedellä

Kauniina ja tyynenä päivänä oli juuri sopiva sää melontakierrokseen Etelä-Kallavedellä. Suuri järvi on harvoin peilityyni, nyt se oli. Kartoitin kierroksellani Kallaveden autiotupia ja tulipaikkoja tulevia retkiä varten.  Maatauon pidin Ahvensalon saaren laavulla.








Kallaveden saariston pieniä kallioluotoja.


Järvisätkin


Hauto-Koistin varustukseen kuuluu tupa, kota ja saunakin.


Hauto-Koistin pohjoispäässä on laavu.


Kuusi-Koistiin pääsevät suuret veneet rantautumaan kahdelta puolen saarta.


Kuusi-Koistin tupa


Järven vakioasukas, kalasääski.


Kauniita saarisokkeloita Huosiais-Koistin pohjoispuolella.




Iivarinsalossa on purjehtijoiden satama. Kävin vain kuvaamassa pikkuiseni komean puupurjeveneen vierellä.


Ahvensalon hiekkarannalle on hyvä rantautua kajakilla.




Kumpusaaren kärjen kalliot


Kakssalmisten tupa.


Kaikkia  tulipaikkoja ja autiotupia en ehtinyt kiertämään päivän aikana. Melontakilometrejä karttui 27.




torstai 23. kesäkuuta 2016

Niittylahden retkeilyreitti

Sääolosuhteista johtuen retkemme Niittylahden reitille alkaa letunpaistolla laavulla saderintaman ohimenemistä odotellen. Mikäpä odotellessa, letut paistuvat ja maistuvat ja laavu antaa suojaa sateelta.


Sateen jälkeen lähden tutkimaan laavun ympäristöä. Ihan tien varrelta löytyy iso valkolehdokkirypäs ja lisää valkolehdokkia on pitkin matkaa tien vierellä.




Vaikka Mustamäen alue on karua ja kivikkoista, niin paikoin löytyy helppokulkuistakin polkua.




Mustajärvi pilkottaa puiden välistä yli kolmekymmentä metriä alempana.


Kesäpäivän seisaus on vielä edessäpäin, mutta jo nyt löytyy muistutus tulevasta syksystä.


Suloiset vanamot levittävät tuoksuaan valoisassa metsässä.


Epävakaisesta säästä johtuen jätämme tällä kertaa käynnin näkötornilla väliin ja palaamme Tonkkurinmäen polun parkkipaikalle. Parkkipaikan reunalla on vanha kelopuu joka on kasvanut Vänrikki Stoolin tarinoiden Ukko-Loden mailla. Se on tuotu kymmenisen vuotta sitten kasvupaikaltaan Julkulasta, josta se oli pitänyt poistaa huonokuntoisuutensa vuoksi. Siirtovaiheessa puulla on ollut ikää 240 vuotta. Täällä metsän keskellä puuvanhus viettää nyt eläkepäiviään. Puun vierellä olevassa taulussa on kuva puun vuosirenkaista lisättynä merkinnöillä kaupungin historian vaiheista.





Valkolehdokki tuoksuu ja kukoistaa Tonkkurinmäelle nousevan polun varrellakin.


Tonkkurinmäen päältä avautuu puiden välistä näkymät kauas Kallavedelle.




Vähän korkeammalta näkymiä voi katsella sokeripalan muotoisen kiven päältä.


Polku painuu  alas Tonkkurimäen juurelle ja samalla valoisa mäntymetsä vaihtuu synkemmäksi kuusikoksi.


Polku kulkee vähän matkaa hakkuuaukion viertä ja valoisalta rinteeltä löytyvät kesän ensimmäiset metsämansikat.


Kylätien varrella on runsaasti käenkukkaa.


Oravanmarjan kukat ovat keränneet sadepisaroita.


Niittylahden retkeilyreitillä on merkittyä polkua kaikkiaan noin 10 kilometriä. Mutta esimerkiksi Tonkkurinmäen parin kilometrin mittaisen polun voi kulkea erikseen tai jättää pois kierroksesta.