Retki Äkäsjoelle

Kittilä-Ylläsjärvi tien varrelta eroaa Tiurajärven tie. Tie kulkee läpi asumattoman seudun. Yli kolmenkymmenen kilometrin matkalla tien varrella ei ole yhtään taloa. Ainoa rakennus on kota Linkupalon tulivuoripuiston luontopolun lähtöpaikalla.

Retkikohteenamme on Äkäsjoki ja sen mylly ympäristöineen, eli Äkäslinkat. Olen liikeellä Pinjan, 8v, kanssa. Matkalla pysähdymme moneen otteeseen kuvaamaan metsän takaa kohoavaa, auringossa valkoisena hohtelevaa Aakenustunturia. Pysähdymme myös tavoittamaan riekkopariskuntaa, jonka näemme ihan tien vierellä. Mutta autosta noustuamme kuulemme vain käkätyksen ja näemme valkoisten siipien vilahduksen puiden välistä. Pulmusparviakin ehdimme nähdä useita.

Pinja harjoittelee tänään kuvaamista minun Olympus-pokkarillani.

Äkäsjoen sulassa on kolme joutsenta. Jätämme auton vähän kauemmas ja hiivimme lähemmäs jousenia. Pinja onnistuu tähtäilemään elämänsä ensimmäiset lintukuvat.

Äkäslinkan putouksessa ei paljon vettä virtaa. Miten voisikaan, kun lumi on maassa, yöpakkaset jatkuvat, eikä päivälläkään ole kovin monta lämpöastetta.

Samettisten sammaleiden päällä on kauniita jääkoristeita.

Kuvaaja työssään.

Olimme varustautuneet kahvittelemaan Äkäsmyllyn kahvilassa, mutta se onkin lauantaisin suljettu. Mutta pihapiirissä on Metsähallituksen ylläpitämä laavu ja tulipaikka. Eikä mikä tahansa tulisija, vaan melkoinen muuraustyön näyte. Tulen sytyttäminen ei ole ihan helppoa. Pohjoisesta puhaltaa juuri suoraan tulisijaan. Onneksi repusta löytyy sytytyspala ja puuvajasta kuivaa tuohta.

Lauantaisen karkkipäivän kunniaksi tulilla paahtuvat vaahtokarkit.

Hienoa, että vanhoja puuviittoja on vielä jäljellä.  Taideteoksia nämäkin.

Äkäslinkoille pääsee talvella monella tavalla. Hiihtolatu kulkee vierestä, samoin moottorikelkkareitti. Äkäslompolon tieltä myllyn parkkipaikalle on kolmesataa metriä ja siitä puolen kilometrin kävelymatka myllylle.

Tältä suunnalta myllyä voi kuvata vain matalan veden aikaan. Etelän puoleinen seinä on kauniisti patinoitunut.

Myllykahvilan ruokintapaikalla aterioi värikäs lintu. Näen taviokuurnan ensimmäistä kertaa. Punahöyhenistä koiraslintua en ehdi kuvata ruokinnalla. Se lentää viereisen kuusen oksien suojaan ja aloittaa huolellisen höyhenien sukimisen. Pinja hiipii puun alle ja saa otettua muutaman kuvan herra taviokuurnasta.

Kaksi taviokuurnanaarastakin lentää paikalle, ensin kuusen oksalle ja sitten ruokintapaikalle.

Rouvan höyhenpuku ei ole niin värikäs kuin koiraslinnun, mutta kauniin oranssinen kuitenkin. Lapin lintujen; riekkojen, pulmusten ja taviokuurnien näkeminen kruunasi retkipäivämme.