maanantai 28. toukokuuta 2018

Kohtaamisia mökkijärvellä

Parin viikon Pohjois-Suomessa oloni aikana Savoon on tullut täysi kesä. Minulle kesä alkaa silloin kun järvivesi on lämmennyt lähes 20-asteiseksi ja koivunlehti kasvanut niin että saunavastan voi tehdä. Toukokuun helteisestä säästä johtuen kesä etenee nyt vauhdikkaasti. Tuomen kukinta jäi melkein näkemättä, onneksi varjoisasta metsästä löytyi vielä kukkiva tuomi. Pihlaja on avannut kukkansa, samoin omenapuut ja pihasyreenit. Ei-toivotut kesävieraatkin ovat ilmestyneet. Mökkipihalla inisevien lauma toivotti tervetulleeksi.

Illalla kello 21 jälkeen on lämmintä yli 20 astetta. Työnnän kajakin vesille ja lähden melomaan lahden toiseen päähän peilityynessä. Käki kukkuu ja rantapuista kuuluu pikkulintujen laulu. Muuten on ihan hiljaista.


Mökkilahden vakioasukas tulee tarkastamaan kulkijan.


Ennen auringonlaskua taivaanrannalle kerääntyy pilviä, joten on hämärämpää kuin muina iltoina. Pimeä ei kuitenkaan yllätä tähän aikaan vuodesta.


Rannalla liikahtaa. Oh, tumma möhkäle ei ollutkaan kivi, vaan haapaa rouskuttava majava. Lakkaan melomasta ja otan varovasti kameran esiin. Uimassa olevia majavia näen useinkin tällä järvellä, mutta harvemmin olen tavannut majavan ruokailemassa. Ehdin ottaa pari kuvaa ennen kuin majava sukeltaa ja läiskäyttää vihaisesti häntäänsä.


Laskevan auringon säteet vilahtavat pilven raosta.


Seuraavan päivän melontaretkellä tuulee. Tuuli käy kapean lahden suuntaisesti, joten sitä ei voi vältellä vaan on mentävä vastatuuleen. Palkinto odottaa takaisin päin mennessä, silloin tuuli työntää kulkijaa.... ellei se satu kääntymään. Sellaistakin on sattunut, että tuuli pyörii aina vastaan.





Rentukka on harvinainen tämän karun, niukkaravinteisen järven rannoilla. Tiedän muutamia paikkoja jossa se viihtyy.  Rannan rentukkatupas erottuukiin jo kaukaa. Vietän pitkän aikaa sen vierellä katsellen ja kuvaten. Meloja pääsee vesikasvien lähituntumaan.


Suojaisessa lahdenpoukamassa ei tuule, mutta vesi väreilee kauniisti.


Kelluttelen tyynessä kallion juurella, aurinko lämmittää.


Illan viimeisillä valoilla kuvaan suokukan.....


...ja auringonlaskun.


Seuraana aamuna on tyyntä. Varustaudun viettämään koko aamupäivän järvellä. Kun melon saaren rannan tuntumassa olevien kivien ohi jään katselemaan kun kaksi lokkia kiusaa kivellä istuvia lokkeja, joista toinen hautoo. Lentävät lokit tekevät syöksyjä kivellä olevien päiden yläpuolelle.  Sitten huomio kiinnittyy kauempana järvellä karahkaan, joka näyttää liikkuvan. Menee hetki ennen kuin tajuan että joku siellä ui. Melon vähän lähemmäksi ja kiittelen mukaan ottamaani pitkäzoomista pokkaria. Ensimmäistä kertaa näen metsäkauriin uimassa.


Kauriin rantautuminen käy hetkessä. Saan kuvan kun se on juuri pomppaamassa vedestä, mutta seuraava laukaisimen painallus osuu vain rantapensaisiin. Kauris on todella nopea.


Sitkeä on tämä petäjä. Se on pysynyt samassa asennossa vuosikymmeniä, vaikka näyttää olevan kaatumaisillaan veteen.


Suokukka ei nimestään huolimatta kasva pelkästään suolla. Rannalla, kallioisen niemen kärjessä, on runsaasti suokukkaa.


Juolukan kukat ovat vaatimattoman näköisiä. Tässä vielä nupulla.


Rantojen vaiverot ovat melkein kaikki ohikukkineita, mutta vielä löytyy muutama kukkavarsi.


Suopursun kukat alkavat avautua.


Kuikka voisi olla tämän järven tunnuslintu. Joutsenet eivät pesi karuilla rannoilla, sorsatkaan eivät viihdy ja kurjet piilottelevat läheisillä soilla. Tämä järvi on kuikan valtakuntaa.


Käyn kiertämässä järven pienet kallioluodot.










Rauhallista on mökkijärvellä. Meloin kolmena päivänä 7-16 kilometrin lenkkejä, mutta en nähnyt yhtään ihmistä, yhtään venettä tai muuta vesikulkuneuvoa. Ainoat elolliset olivat nuo joista kerroin.


Vielä yksi pieni ihme. Kalliojyrkänteen pikkutervakko kukki viime kesänä juhannuksen aikaan. Nyt se oli avaamassa jo kukintoaan.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Ristikallio ja Maaninkajoen köngäs

Ristikallio on ensimmäinen nähtävyyspaikka Karhunkierroksen reitin varrella, sen haaran jonka lähtöpiste on Sallantien varrella. Se toinen, Hautajärveltä alkava reitti ei kulje Ristikallion kautta. Nyt emme kulkeneet Karhunkierroksen polkua, vaan oikaisimme Puikkosuontieltä Maaninkajoelle ja siitä Karhunkierroksen polkua Ristikalliolle. Edestakaista kävelymatkaa tulee 6-7 kilometriä.

Reitin alkupään maisemia ei voi kehua. Noin puolentoista kilometrin matka on hakkuuaukeaa. Oli siellä kuitenkin nähtävää. Meitä seurasi kaksi lintua, joiden lennosta tunnistin västäräkin. Yllätys oli kun onnistuin kuvaamaan sen kun se pysähtyi levähtämään koivun oksalle. Se olikin keltavästäräkki. Yhtä hyvin en onnistunut sinisiipien kanssa. Yritin saada kuvaa kauniista sinisestä perhosesta, mutta se oli liian nopea.


Erilaiset sammaleet kukkivat nyt polun varrella.




Karhunkierroksen polku ylittää Maaninkajoen hevosenkengän muotoisen kosken yläosassa. Tähän aikaan vuodesta joessa on vielä paljon vettä, myöhemmin uoma kuivuu pieneksi puroksi.


Kosken lopussa on jyrkin pudotus kahden kalliojyrkänteen välistä.


Maaninkajoen köngäs on kuin Kiutaköngäs pienoiskoossa.


Maaninkajoki riippusillalta kuvattuna


Ristikallion tuvan tulipaikalla ei nyt viritellä tulia. Retkipäivänä metsäpalovaroitus ei ollut vielä voimassa, mutta maasto oli kuivaa ja tuulta sen verran, että oli viisainta keitellä kahvivedet autiotuvan kamissa.








Kahvittelun jälkeen lähdemme kierrokselle Ristikallion jylhiin maisemiin.






Kurkistusaukko rotkoon, jännittävä paikka.




Tässä kohti Sallan tien suunnasta tulevan kannattaa ottaa suunta viitan pohjoispuolelle. Opastus ei ohjaa Ristikallion jylhimmälle näköalapaikalle.








Vaarallisen näköinen kuilu. Jossain vaiheessa tuo laatta varmaan irtoaa ja putoaa alas Aventojokiuomaan.




Paluumatkalla kävin vielä Maaninkajoen könkään takarannan kalliolla.




Koko jokimutkaa ei saa sopimaan kuvaan, koski kiertää edessä näkyvän kallion.



Näkymä kalliolta suoraan alas.



Kotiinviemisinä saimme polun varrelta mukaan pussisen korvasieniä.