Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pimiäkurun lohkareikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pimiäkurun lohkareikko. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Kullaojan putous ja lohkareikko

Pohjois-Sallassa, pitkän soratietaipaleen ja kilometrin pituisen metsäpolun päästä löytyy pieni Kullaojan vesiputous. Viime syksynä kävin ensimmäistä kertaa paikalla ruska-aikaan, nyt olimme retkellä kolmen sukupolven edustuksella. Vietimme iltapäivän putouksella ja sen viereisessä lohkareikossa.

Naruskantiestä eroava Värriönpirtintie on nyt lanattu ja sorastettu. Tosin tiellä on suuria irtokiviä, joita on varottava. Uutta on putouksen alle johtavat portaat, penkki ja opastaulu.






Vielä tässä vaiheessa portaat eivät kaunista maisemaa, mutta harmaannuttuaan ne sulautuvat paremmin ympäristöönsä. Ilman portaita maasto putouksen ympärillä olisi kulunut pahasti, kun jokainen kulkija olisi tehnyt oman polkunsa putouksen reunalle.




Opastaulussa muistutetaan, että paikalla ei ole tulentekopaikkaa, vaan lähin tulipaikka on Naruskan tammella Värriönpirtintien alkupäässä.










Kokeilin luontokuvauskurssilla oppimaani panoraamakuvausta. Kuva on muodostettu seitsemästä pystykuvasta, jotka on otettu käsivaralla.



Kullaoja laskee pieneen lampeen, jonka takaa kohoaa korkea kallioseinämä. Kallio on yläosastaan murtunut suuriksi lohkareiksi, joiden väliin jää luolia. Tässä suuri kivikaari luolan yläpuolella.


Näkymä luolan yläpuolelta alas lammelle.


Luolan sisäänkäynti


Luolan sisäänkäynti on suurten kivilohkareiden keskellä.






Näkymä kallion päältä suoraan alas lammelle


Valkoinen metsäkurjenpolvi kukkii Kullaojan varrella.