Aamusumuja tavoittamassa

Puoli neljän aikaan aamuyöllä katson ikkunsta ja yritän arvailla millainen aamun sää tulisi olemaan. Kokemus on osoittanut, että täällä Rukan länsipuolella on hyvin usein ihan erilaista kuin itäpuolella. Taivas näyttää selkeältä, mutta yö on ollut suhteellisen lämmin, joten aamusumuja ei ehkä ole nähtävänä. Koska nyt kuitenkin olen hereillä, päätän lähteä katsomaan miltä Maston rinteellä näyttää.

Järvien, lampien ja soiden yläpuolella on sumukerros joka puolella Rukan ympäristössä. Päätän jäädä odottelemaan Juhannuskalliolla auringon nousua.

Auringonnousuun on vielä aikaa, mutta horisontin takaa tuleva valo jo värittää idän puolen taivaalla olevia pilviviiruja.

Monesti sumuaamuina Rukan alapuolella oleva Vuosselijärvi on täysin sumun peitossa. Nyt sumupilvet kiertävät Rukan kauempaa.

Aina auringonnousua odotellessa tahtoo unohtua katsoa myös selän taakse. Lännen puolella, Kitkajärven ja sen takaa kohoavan Riisitunturin yläpuolella taivas punertaa myös.

Kello 4:15 auringon ensimmäiset säteet pilkistävät Venäjän tuntureiden takaa.

Usein auringon noustua sumu lähtee liikkeelle ja kohoaa ylöspäin. Nyt ei niin näytä käyvän. Päätän lähteä tavoittamaan sumuja alapuolelta eli rannalta.

Parinkymmenen minuutin päästä olen rannalla. Järven pinnalla leijuu hentoa usvaa, jota järven suuntaisesti matalalta tuleva valo värittää. Konttainen, Hopeavaara ja Mossorinvaara peilaavat tyynen veden pintaan.

Rämmin upottavassa sammalikossa pensaikon läpi rannalle. Näiltä samoilta jalansijoilta olen aiemminkin kuvannut aamuaurinkoa. Nyt maisemaan antavat lisäilmettä pilvet, jotka ovat ryhmittyneet kehystämään metsänrajaa.

Hento sumukerros ei viivy pitkään järven yläpuolella. Kun aurinko nousee ylemmäs, ilma lämpenee ja sumu haihtuu. Taikahetki on ohi.

Kaste paljastaa hämähäkinseittejä rantapuissa. Niitä kuvatessa saisi paljon aikaa kulumaan, mutta nyt tyydyn vain kuvaamaan seitin rakentajan työssään ja lähden jatkamaan matkaa. Jospa kotimatkalla vielä ehtisi tavoittaa lisää sumumaisemia.

Sillä aikaa kun olin järvellä, sumu oli noussut Rukan rinteellekin. Mutta vain toiselle puolen Rukaa. Vuosselin puoli oli täysin selkeä.

Nyt jälkikäteen mietin kannattiko tavoitella sumuja eri paikoista vai olisiko pitänyt jäädä Juhannuskalliolle seuraamaan sumun liikkeitä. Silloin taianomainen aamu-usva järven yllä olisi jäänyt näkemättä, mutta mitä olisi ollut nähtävänä Juhannuskalliolla. No, tulee uusia sumuaamuja ja taas on tehtävä valintoja: ylös vai alas.

Kaksi aamua Kuusamossa

Kun Koillismaan syksy alkaa kääntyä kohti talvea, on aika kerätä talteen sulanmaankauden viimeiset heijastukset ja viimeiset auringonnousut sumusta. Kuvasin Kantojärvellä auringonnousua rannalla ja toinen auringonnousun hetki on kuvattu Rukan Maston rinteeltä.

Aamu Kantojärvellä

Järvi on tyyni ja veden pinnalla leijuu vain hentoa usvaa kun tulen Kantojärven rannalle. Pohjoisen suunnalta alkaa levitä pilvirintama. Ehtiikö se peittämään selkeän taivaan ennen kuin aurinko tulee esiin. Jään odottamaan. 

Pikku-Konttaisen, Hopeavaaran ja Mossorinvaarojen jono piirtyy järven takana.

Auringon noususuunta on vielä vaarajonon laidalla. Tästä eteenpäin auringonnousu tulee jäämään vaarojen taakse.

Välillä taivaanrannan pilvi peittää auringon, mutta sen valo heijastuu pilviin.

Päällekkäisvalotus

Sopivasta suunnasta tuleva valo värittää ohuen sumun kullanväriseksi. Pilvet levittäytyvät kauniisti antamaan ilmettä maisemaan.

Aamu Mastolla

Rukan Mastolla tulee, mutta onneksi alhaalla notkopaikoissa on tyyntä ja sumu on jäänyt lautaksi soiden ja pienten lampien yläpuolelle. Vuosselijärvi sen sijaan näkyy hyvin Mastolle.

Ilmavirta nostaa pilvivyöryn Rukajärven ylle.

Ihmeellistä, miten sama maisema voi olla joka kerran vähän erilainen. Valon suunta, valon väri, pilvien määrä ja niiden sijainti taivaalla sekä sumun määrä. Nuo kaikki elementit vaikuttavat siihen miltä maisema näyttää. Ja tilanne elää koko ajan. Aurinko nousee ylemmäs, pilvet liikkuvat, sumu liikkuu ja sitä mukaa maisema muuttuu jatkuvasti.

Valtavaara on pilvien peitossa

Eniten odotan ja toivon vaaleanpunaisen sumun hetkeä. Ja tälläkin kertaa odotus palkitaan.