sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Kaksi aamua Kuusamossa

Kun Koillismaan syksy alkaa kääntyä kohti talvea, on aika kerätä talteen sulanmaankauden viimeiset heijastukset ja viimeiset auringonnousut sumusta. Kuvasin Kantojärvellä auringonnousua rannalla ja toinen auringonnousun hetki on kuvattu Rukan Maston rinteeltä.

Aamu Kantojärvellä

Järvi on tyyni ja veden pinnalla leijuu vain hentoa usvaa kun tulen Kantojärven rannalle. Pohjoisen suunnalta alkaa levitä pilvirintama. Ehtiikö se peittämään selkeän taivaan ennen kuin aurinko tulee esiin. Jään odottamaan. 




Pikku-Konttaisen, Hopeavaaran ja Mossorinvaarojen jono piirtyy järven takana.


Auringon noususuunta on vielä vaarajonon laidalla. Tästä eteenpäin auringonnousu tulee jäämään vaarojen taakse.











Välillä taivaanrannan pilvi peittää auringon, mutta sen valo heijastuu pilviin.


Päällekkäisvalotus






Sopivasta suunnasta tuleva valo värittää ohuen sumun kullanväriseksi. Pilvet levittäytyvät kauniisti antamaan ilmettä maisemaan.










Aamu Mastolla

Rukan Mastolla tulee, mutta onneksi alhaalla notkopaikoissa on tyyntä ja sumu on jäänyt lautaksi soiden ja pienten lampien yläpuolelle. Vuosselijärvi sen sijaan näkyy hyvin Mastolle.


Ilmavirta nostaa pilvivyöryn Rukajärven ylle.


Ihmeellistä, miten sama maisema voi olla joka kerran vähän erilainen. Valon suunta, valon väri, pilvien määrä ja niiden sijainti taivaalla sekä sumun määrä. Nuo kaikki elementit vaikuttavat siihen miltä maisema näyttää. Ja tilanne elää koko ajan. Aurinko nousee ylemmäs, pilvet liikkuvat, sumu liikkuu ja sitä mukaa maisema muuttuu jatkuvasti.






Valtavaara on pilvien peitossa






Eniten odotan ja toivon vaaleanpunaisen sumun hetkeä. Ja tälläkin kertaa odotus palkitaan.







14 kommenttia:

  1. Kerta kaikkiaan upeita otoksia taas, Seita! Tuota samaa olen luonnossa usein ihmetellyt, miten nopeasti maisemassa valaistus muuttuu, ja miten näkymät elävät kerrasta toiseen. Kauneutta, kauneutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto tarjoaa aina uutta ja erilaista nähtävää.

      Poista
  2. Huippukuvat jälleen, kiitos taas!

    VastaaPoista
  3. Uskomattoman kauniita heijastekuvia, näissä sielu aina lepää... ja taivaallisen ihanaa värileikkiä.

    VastaaPoista
  4. Kuvasi ihastuttavat, niiden tunnelma ja värit ovat mielenrauhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyn viimeisiä sumu- ja heijastuskuvia katsellessa tuntee haikeutta. Mutta niinhän aina on vuodenaikojen vaihtuessa.

      Poista