torstai 10. lokakuuta 2019

Viimeisiä ruskavärejä - ensimmäisiä jäitä

Asustelimme muutaman päivän eräkämpässä Koillis-Lapissa, Naruskajokivarressa. Kaikesta huomasi, että ollaan syksyn ja talven rajoilla. Joissakin koivuissa oli vielä keltaisia lehtiä, samoin niissä harvoissa pihlajissa, joita näillä korkeuksilla on. Maaruska hehkui edelleen värikkäänä. Luonto on kuitenkin taipumassa kohti talvea. Sadekuuroista tipahtelee lunta, yöllä on pakkasta useampi aste ja puron varrella varvut ovat saaneet jääkuorrutuksen.






Kämppäsauna lämpiää. Saunominen kuuluu olennaisesti eräkämpän iltatoimiin.




Pehmeä puusaunan löyly, hyvin hauduteltu, tunturikoivusta tehty vasta ja löylyjen jälkeen kaikessa rauhassa istuen katsellen näkymää pukuhuoneen ikkunasta hämärtyvään iltaan ja Suoltioivalle. Hyviä hetkiä.


On tullut jo perinteeksi käydä katsomassa Kullaojan putousta. Se on pohjoisen matkakäsityksen mukaan ihan lähellä, matkaa kämpältä alle 20 kilometriä. Kullaoja tuo vesiä Kaakkurivaarojen väliseltä suolta. Virtaus ei ole iso, mutta kohisee se pienikin vesiputous veden poukkoillessa sammaleen peittämiä kiviportaita alas.




Putouksen alapuolisesta uomasta löytyvät talven ensimmäiset jäävarvut. Sen verran on ollut pakkasta ja vesi kylmää, että puron ylle kaartuvat oksat ovat saaneet jääkuorrutuksen.












Kuukkeleista on seuraa mökkiaskareissa. Kun astuu kämpän ovasta ulos, ei mene kauan kun kuukkeli lehahtaa paikalle ja kohta ilmestyy sen kaverikin katsomaan onko mitään syötävää tarjolla. Ne ehtivät kuljettaa muutaman päivän aikana ison määrän ruokaa talven varalle. Toivottavasti löytävät piilottamansa eväät sydäntalvella pakkasen paukkuessa.






Illan pimetessä kuljen otsalampun valossa joen rantaan. Pientä revontuliaktiivisuutta on, mutta harmittavasti pilvet ovat juuri revontulikaaren kohdalla. Täällä kaukana keinovalojen ulottumattomissa vähäisetkin revontulet näyttävät värikkäiltä.








Rovakaltionojan vesi hyppelehtii uomassaan kohti Naruskajokea. Edellisenä yönä on ollut neljä astetta pakkasta, joten arvelen puron varrelta löytyvän jäätaidetta.





Ei tarvita kuin kaksi heinänkortta ja muutama aste pakkasta, niin tuloksena on jäinen kukkavihko.


Virtaava vesi jäätyy puron ylle kaatuneeseen puunrunkoon.










Harjulta löytyy vielä värikästä mustikanvarpua jääkiteiden koristamana.


Huurrejuolukat


Ikivihreää sianpuolukkaa polun varrelta.


Uhkaavannäköinen pilvi Suoltioivan takana. Ei mene kauan kun lumi peittää maisemaa.



8 kommenttia:

  1. Ensimmäiset jääkoristeet ovat oikeita luonnon taideteoksia. Tuo putous on upea ja varmasti matkan arvoinen, ei kai 20 km Lapissa ole matka eikä mikään.
    Pitkospuut ovat minulle aina kutsuvia. Upeita kuvia, kiitos tästä Koillis-Lapin reissusta ja tähdistä vielä erityismaininta.

    VastaaPoista
  2. Onpas osaksenne tullut pohjoisen taikaa kaikissa mahdollisissa muodoissa.

    VastaaPoista
  3. Upeat on maisemat :-) Kiva, kun pääsee täältä kotoa työpäivän jälkeen nauttimaan noista!

    VastaaPoista
  4. voi miten kaunista! Täällä etelässäkin ruska on nyt tosi kaunis

    VastaaPoista
  5. Niin kaunista... !! Kaikki tuo, erityisesti pikku kosket ja jäätyneet oksat...

    VastaaPoista
  6. Vielä näin myöhäinenkin sysky on tarjonnut paljon kaunista nähtävää, niin taivaalla kuin maastossakin. Upeaan syrjään Koilliskairaa olet tiesi löytänyt.

    VastaaPoista