Neulaniemen kukkia ja Pörsänmäen valkovuokkolehto

Katselin viimevuotisia samoihin aikoihin otettuja kuvia Neulaniemen kasviretkeltä. Silloin olivat kukassa kissankäpälät, orvokit, lehtokuusamat, ojakellukat, tuomet ja metsänpohja vihersi. Nyt kuusikon juurella ei viherrä. Kovasti myöhässä on kukinta, vai onko se viime vuodet ollut aikaisessa?

Vaivero oli ehtinyt kukkaan lammen rannan hetteiköllä. Olisiko kylmä sää kiusannut kun kukat olivat tavallista pienempiä ja osa kukinnoista näytti kuivuneelta.

Neulaniemen varjoisassa metsässä näsiä kukki vielä. Aurinkoisemmilla paikoin kukinta on jo ohi.

Aamuhetki tulilla Vuorilammen rannalla. Nuotiosavu jäi pitkäksi aikaa leijumaan lammen ylle.

Keskipäivän lämmön innostamana ensimmäiset perhoset ilmestyivät piiloistaan. Sitruunaperhosen tavoitin kuvaan, mutta neitoperhonen karkasi.

Tienvarren ojassa vilkkui keltaista. Luulin ensin leskenlehdeksi, mutta rentukoita ne olikin. Kevään ensimmäiset kukat nämäkin.

Monena keväänä on ollut mielessä käydä tutustumassa Pörsänmäen valkovuokkolehtoon. Matkalla pohjoiseen teimme mutkan sivuteiden sokkeloihin, ja sieltä kylätien varrelta löytyi valkovuokkoja kukkiva valoisa rinnelehto. Pörsänmäen valkovuokkoesiintymä on todellinen Iisalmen ihme. Se sijaitsee noin 300 kilometriä pohjoisempana yleisiltä valkovuokkojen kasvupaikoilta. Luonnonsuojelualueeksi on rauhoitettu noin kolme hehtaaria, mutta valkovuokkoja esiintyy kaikkiaan seitsemän kilometriä pitkän ja kilometrin levyisellä alueella. Alue on ollut jo kauan kasveista kiinnostuneiden retkikohteena. Jo vuonna 1895 on paikalta toimitettu kasvinäyte Helsingin yliopiston kokoelmiin.

Valkovuokkojen lisäksi lehdossa kasvaa myös kevätlinnunsilmää. Myös se on harvinainen Pohjois-Savossa.

ps. Jos Pörsänmäki-nimi tuntuu tutulta, niin olet ehkä kuullut Jaakko Tepon lauluja. Pörsänmäki, Ruikonperä ja Toivo Ryynänen esiintyvät usein Tepon laulujen sanoituksissa. Toivo Ryynänen on olemassa, kuten Pörsänmäkikin, mutta Ruikonperä on mielikuvituksen tuote.

Lumilta kukkivaan puutarhaan

Kevään sää on ollut oikutteleva. Erityisen vaihteleva se on ollut kuluneella viikolla. Viikko sitten, kun aamulla olimme lähdössä ajamaan kohti Etelä-Suomea, oli Kuopiossa monta senttiä uutta lunta maassa ja puiden oksilla. Ihan samanlainen sää on juuri nyt, kun vappuaattona tätä kirjoitan. Siinä välissä on ehtinyt olla aurinkoisia päiviä ja kotirannan jäät ovat kadonneet kokonaan.

Aamulla järripeippolauma pyrähti pihan aroniapensaaseen etsimään syötävää. Taisivat olla muuttomatkalla kohti pohjoisia pesintäalueita.

Saman päivän iltana ihasteltiin Mustion linnan puutarhassa toisenlaista valkoista, valkovuokkojen kukintaa.

Mustion linnan puistossa ruoho vihertää ja linnut laulavat.

Kelluva lummepolku kutsuu kävelemään veden päällä. Lähes parisataa metriä pitkä ponttoonipolku on varmasti upea elämys lumpeiden kukinta-aikaan.

Kapean salmen toiselle puolen kuljetaan kaunista puusiltaa pitkin.

Ylhäällä kukkulalla on keskiaikaista linnaa muistuttava rakennus, temppeli. Se on rakennettu uudelleen 2001 alkuperäisen, 1850-luvulla paikalla olleen rakennuksen tilalle.

Upea portti jää kesäisin lehtipuiden varjoon, mutta nyt kun puissa ei vielä ole lehtiä, sen kauniit yksityiskohdat erottuvat hyvin.

Entisaikaan on rakennettu tyylillä. Tämä kaunis rakennus on alunperin ollut talli. Nyt siinä on kokoustiloja.

Rantapolun vartta koristavat 1800-luvun jumalatarpatsaat. Taustalla linnan portti ja kartanon hotellirakennus. Mukulaleinikit ovat vasta nupulla. Pian nurmikko hehkuu keltaisena.

Sinililjat ovat jo ehtineet kukkaan.

Etelänruttojuuri iltavalossa.

Posliinihyasintit kukkivat myös.

Kevättähden sinisiä kukkia. Samaa kukkaa oli myös valkoisena.

Hentoinen käenrieska kukkii suurten jalopuiden juurella.

linkki: Mustion linnan kotisivut

Etelä-Suomen kevätkukkia

Yksi tie, monta asiaa. Palautettiin meillä viikon hoidossa ollut neiti 6-v kotiin Vantaalle ja käytiin voimistelijoiden kevätnäytöksessä, johon pikkuneitikin osallistui. Samalla oli tilaisuus katsastaa kevään edistymistä Etelä-Suomessa. Kovin paljon eroa ei ole. Kylmä sää jarruttaa kesän tuloa joka puolella Suomea. Puut sentään olivat jo saaneet hennon vihreän sävyn. Muutama kaunis kevään kukka ilahdutti myös koleassa, lunta ripsivässä säässä.

Harvojen kirsikkapuiden vaaleanpunainen kukkarunsaus loistaa kauas.

Valkovuokot pilkuttavat maisemaa metsissä ja teiden varsilla. Kylmällä säällä ne olivat painaneet kukkansa ujosti piiloon.

Mustavuoren lehdossa, kosteikon reunalla, ensimmäiset kevätlinnunsilmät availevat kukintojaan...

...kevätesikkokin löytyi polun varrelta.....

...pystykiurunkannusta löytyi myös, tosin jo hieman ohikukkineena.

Niityn puron varrella rentukat aloittelivat  kukintaa.

Vaahtera on kaunis kaikissa kasvuvaiheissaan, kellanvihreät kukat ovat nyt parhaimmillaan.

Vantaan voimisteluseura Elisen kevätnäytöksessä pääsivät pienetkin voimistelijat esiintymään. Tässä kolme-neljävuotiaat vuorossa.

...ja 5-7 vuotiaat...

Ja tässä Suomen maajoukkeen taitavat voimistelijat nauha-palloesityksessä.

Paluumatkalla oli hyvin tärkeä tapaaminen. Meillä oli vinkki mahdollisesta kangasvuokkojen kasvupaikasta. Ihmetys oli suuri kun heti autosta noustua, muutaman metrin päässä oli ensimmäinen nuppuinen kangasvuokkoryhmä. Tästä kasvista ei voi erehtyä, niin komeana sen kukkavarret nousevat maasta.

Löytyi myös muutamia täysin auki olevia kukintoja. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni kangasvuokkoja luonnossa.