Valkeisenlampi ja alppiruusupuisto

Helsingin Haagan alppiruusupuistoon tutustumisen jälkeen oli luontevaa käydä katsomassa myös kotikaupunki Kuopion alppiruusutarha. Etukäteistietona oli vain, että se sijaisee Valkeisenlammen lähellä. Niinpä kävelykierros aloitettiin kiertämällä Valkeisenlampea. Valkeisenlampi on noin puoli kilometriä pitkä ja kolmisensataa metriä leveä lampi Kuopion Niiralassa, vajaan kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Valkeisenlampea kiertää 2000-luvun alussa kunnostettu puistoalue kävelyteineen. Reitin varrella on leikkipuisto, pelikenttiä, nurmialueita ja hiekkarantainen uimaranta. Puistossa on paljon istutuksia, mm. ruusutarha ja puistoruusujen alue.

Kevät-veistos (H.Nieminen v. 1954)

Linnanmäki-puistoruusu availee ensimmäisiä kukkiaan

Ruusuistutukset on pengerretty länsirinteeseen. Muutama ruusulajike on jo ehtinyt kukkimaan. Keskikesällä rinne loistaa varmasti upeana. Tasanteella rinteen alla on Antti Niemisen terästaideteos Mökit ja mäet (rakentajien muistomerkki). Portaat vievät ylös kohti Ukkokotia. Portaiden yläpäässä, tien takana viitta ohjaa alppiruusutarhaan.

Mökit ja mäet (Antti Immonen v. 2004)

Pieni, noin parintuhannen neliön alppiruusualue löytyy Ukkokodin pihan reunalta. Alppiruusujen lisäksi täällä on myös tuoksuvia atsaleoja.

Suurimmat alppiruusulajikkeet ovat parin metrin korkuisia, kuten tämä Mikkeli-lajike.

Ukkokoti

Kotimatkalla kävin tarkistamassa tuoksumatarakasvuston kukkimistilanteen. Pari viikkoa sitten löysin vain nuppuja, nyt kukat olivat avautuneet. Tämä on pohjoisimpia tuoksumataran kasvupaikkoja.

Kasviretki Neulaniemeen

Aikamoista myllerrystä on ollut säiden suhteen. Tulimme sunnuntai-iltana Kuusamosta lähes trooppisen helteiseen Kuopioon. Luonnon vihreys täällä etelämpänä suorastaan hyppää silmille. Kaikki puut ja pensaat kukkivat. Lämpötila muuttui nopeasti. Tiistai-aamuna oli neljä lämpöastetta ja kova koillistuuli. Säätiedotus uhasi räntäsateellakin, mutta sitä ei sentään tullut.

Kylmänä päivänä on hyvä hetki lähteä kasviretkelle metsään. Tuulen- ja sateenpitävää päälle ja varusteita reppuun sen verran että voi viettää koko päivän luonnossa.

Ensiksi käyn katsomassa viime syksynä löytämääni tuoksumatarakasvustoa. Varjoisan metsän pohjalla oleva kasvusto ei vielä ole ehtinyt kukkaan. Vain pieniä valkoisia kukkanuppuja näkee paikoin. Valkeat laikut lehdillä eivät ole lunta vaan vettä johon valo heijastuu.

Pieni puro virtaa matarakasvuston keskellä. Saniaiset reunustavat puron vartta.

Metsäorvokit nostavat päätään vihreiden lehtien keskeltä.

Sudenmarjan kukka on upea taideteos.

Pölkkypuron reunalla on laajat kotkansiipikasvustot. Lehtien päät ovat vielä vähän rullalla.

Polun varrellakin kasvaa kotkansiipeä.

Kurkistus sisään.

Valoisilla paikoilla tuomi on jo kukkinut. Nyt on metsätuomen kukinnan aika.

Kalliojyrkänteen alla on laavumainen luola. Ihmettelen miten pöytäryhmä on saatu kuljetettua keskelle metsää.

Pölkkypuro laskee putouksena kallion rinnettä. Reunustavista kivistä näkee että vesi on joskus ollut korkeammallakin.

Neulamäen kallioiden etelärinteillä on puolukka jo ehtinyt nupulle.

Löydän valkoista kissankäpälää...

...ja punaisten kissankäpälien kasvuston.

Kielo kukkii myös rinteen valoisilla paikoilla. Varjossa se on vielä nupulla.

Juolukan kukkia tulee harvemmin kuvattua. Kukat muistuttavat vähän kieloa.

Neulamäki on sata metriä Kallaveden pintaa ylempänä. Sieltä täältä puiden välistä näkee vähän maisemia.

Kalliokielo on Kuopion seudulla luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Vuorilampi on suojassa tuulilta. Polku kulkee ihan rantaviivan tuntumassa.

Ensimmäiset kulleron kukat ovat avautumassa.

Kolmisopen lammen pohjoispäässä on vielä kukkivia rentukoita.

Nuppuisia lehtokuusamapensaita olen nähnyt paljon kävelyreittini varrella. Kolmisopen rannalla ne jo kukkivat.

Raatekin kukkii hyllyvällä hetteiköllä.

Metsän reunassa on sinisten lemmikkien joukossa muutama valkoinen lemmikki.

Tälle kukalle yritin etsiä nimeä, mutta se jäi toistaiseksi tunnistamatta.

lisäys 2.7.  Kasvi on tunnistettu. Se on kevättaskuruoho.