Pyhän jyssäyksen talvireitti

Nyt kun sään suhteen on palattu harmauteen ja lumiräntäsateisiin, on sopiva hetki kaivaa kuvia viime viikon auringonpaisteiselta retkeltä Pyhävaaralle. Pyhävaaran uusi retkeilyreitti, seitsemän kilometrin mittainen Pyhän jyssäys valmistui viime syksynä. Reitti on merkitty maastoon tolpilla, joiden päässä on virheä teippi ja punainen heijastinlevy. Polku vie kulkijan Rukan Pirunkirkon parkkipaikalta Pikku-Pyhävaaran laelle ja takaisin. Talviaikaan reitillä on paras liikkua lumikengillä, tosin kengänjälkiäkin näin polulla, eikä tiiviksi painunut ura ollut paljoa upottanut.

Keskitalven aikaan kuljin Pyhän jyssäyksen reittiä vain osittain nousemalla Rukan suunnasta reittiä ylös, jatkoin kodalta viereille ison Pyhävaaran laelle ja sieltä alas Rukajärven suuntaan. Kun aurinko on alimmillaan, haluaa nousta mahdollisimman korkealle nähdäkseen kokonaan auringon lyhyen kierron. Nyt ei valosta ollut pulaa, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli muutama aste.

Liityn Pyhän jyssäyksen uralle Rytilammen luona. Kuljen reitin vastapäivään, jolloin ylös vaaralle mennään jyrkkää luoteisrinnettä ja alastulo on loivemman itärinteen puolta. Tavallisilla lumikengillä ei kulkusuunnalla ole suurta merkitystä, mutta liukulumikengillä vauhti nousisi jyrkässä rinteessä ja kovalla alustalla liian kovaksi. Vauhtia voisi hiljentää siirtymällä pois reitiltä, mutta luoteisrinteessä on niin tiheä puusto ja paljon katkenneita puunrunkoja, että reitin löytäminen on hankalaa.

Poikkean reitiltä vähän alemmas Hirsilammen jäälle. Lammen pohjois- ja itärannalla on korkeita kalliojyrkänteitä. Pilkkijä on löytänyt ihannepaikan aurinkoisen rannan tuntumasta.

Lumikenkäura ja Pyhävaaran hiihtolatu risteävät luoteisrinteen jyrkimmässä kohdassa.

Hätkähdän, kun huomaan muutaman metrin päässä riekon. Yritän hapuilla kaulalla roikkuvaa pokkaria, mutta riekko pyrähtää pakoon ennen kun saan kameran kuvausvalmiuteen. Kuvattavaksi jää vain jäljet.

Puusto harvenee ja pian alkaa näkyä lännen suunalla Iso-Veska ja Kuontijärvi. Kaukana horisontissa siintävät Riisitunturin valkoiset laet.

Kodalla on vilskettä. En muista koskaan ennen nähneeni Pyhätunturin kodalla näin paljon väkeä. Moni on jäänyt pihalle syömään eväitään auringon lämpöön. Mutta kodassakin on tulet ja evästelijöitä.

Kodalta matka jatkuu itärinnettä ja alamäkeä. Pieneltä kukkulalta on näkymät Rukajärvelle päin.

Kelokäkkyrän vieressä on Pyhän jyssäyksen merkkitolppa. Ne ovat riittävän korkeita ja näkyviä, joten reitiltä ei voi eksyä vaikka polulla ei jälkiä olisikaan.

Löydän suojaisen paikan auringosta kuusen juurelta.

Kaunis päivä on houkutellut kulkijoita reitille.

Paluumatka sujuu vauhdikkaasti liukuen polkua alas. Vain jyrkimmissä paikoin poikkean pehmeämmälle hangelle pois polku-uralta.

Pyhävaaran ja Rukatunturin välisestä kurusta nousen näköalakukkulalle Hirsilammen pohjoispuolelle.

Rukan Juhannuskallio näkyy vähän eri kulmasta Pyhän jyssäyksen polun kulkijalle. Pyhävaaran kierros on päättymässä.

Pyhän jyssäys

Kuljin syyskuun loppupuolella Pyhävaaran uutta kävelyreittiä, Pyhän jyssäystä, ylhäältä Pikku-Pyhävaaran kodalta Rukalle. Silloin jäi ympyräreitin itäinen puoli kulkematta. Nyt päiväretken kohteena oli koko seitsemän kilometrin pituinen patikointireitti.

Pyhän jyssäys-reitin alku- ja päätepiste on Juhannuskallion alapuolella oleva Pirunkirkon parkkipaikka. Ei ole suurta eroa miten päin reitin kulkee, mutta myötäpäivään kiertäen nousu vaaralle on hieman helpompi, koska polku kulkee loivasti kiertäen itärinnettä ylös,

Rukanriutan loma-asunnot jäävät taakse kun polku lähtee nousemaan jyrkästi pienelle kukkulalle. Puiden lomasta näkyy kaukana Kitkajärven takaa Riisitunturi.

Lunta on maassa muutama sentti. Parimetriset pylväät polun varrella opastavat kulkijan pysymään oikealla reitillä paksussakin hangessa.

Kukkulan laella on vielä runsaasti punaisia mustikanvarpuja, tosin lumikuorrutteisena.

Tämä pyramidi polun varrella on vanha muurahaispesä.

Pieni rinnesuo metsän keskellä.

Siellä minne tuuli ei ole yltänyt on lunta jäänyt puiden oksille.

Kota Pikku-Pyhävaaran laella on sopivasti reitin puolivälissä.

Pikku-Pyhävaaran länsirinne on itäpuolta jyrkempi. Avonaiselta jyrkänteen reunalta näkee kauas. Tästä polku lähtee viistosti alas kohti Hirsilampea.

Pyhävaaran polku kulkee lähes koko matkan metsässä ja on siten hyvä retkikohde tuulisenakin päivänä. Lumen lisääntyessä reitin voi kulkea lumikengillä.

Pakkasaamu Pyhävaaralla

Taas toteutui vanha sanonta: syksyinen yö ajaa yhdeksällä hevosella. Sillä tarkoitetaan, että säätila vaihtelee nopeasti syksyllä. Tulimme Rukalle sunnuntai-iltapäivänä. Lämpötila oli kaksitoista astetta. Sitten tuli ukkossade ja myrsky. Ukkonen todellakin jyrähteli muutaman kerran. Lämpötila putosi hetkessä kolmeen asteeseen.

Aamulla taivas on selkeä ja pakkasta muutama aste. Saan kyydin Rukajärvelle, josta lähden nousemaan Pyhävaaralle loivaa reittiä. Polun lehdet eivät nyt kahise, vaan rahisevat, myös maan pinta on jäässä.

Vaaran laelle ehdittyäni aamutaivaskin on kirkastunut, mutta auringonnousun suunnalla on pilviä. Tänä aamuna ei ole sumumaisemia tarjolla, pohjoistuuli puhaltelee sen verran voimakkaasti.

Jonkun ajan kuluttua aurinko tulee esiin ja vaaran laen puut saavat kohdevaloa.

Pyhävaaran rinteiden koivut koreilevat keltaisissaan Pyhäjärven puolella.

Pitkästä aikaa on makro-objektiiville käyttöä. Edellisen kerran tarvitsin sitä kesän kukkakuvauksissa.
Vaaran laen punaisissa varvuissa on kaikilla huurrereunukset. Mustikka, juolukka, ruohokanukka ja riekonmarja loistavat kilpaa jääkoristeissaan. Näiden kanssa vierähtää aikaa.

Siirryn Ison Pyhävaaran laelta Pienelle Pyhävaaralle. Siellä odottaa yllätys. Voi Pyhä jyssäys! Kesän yöretkellä tulin vaaralta alas sinisillä nauhoilla merkittyä reittiä pitkin. Polkua ei ollut, vain nuo nauhat. Jouduin tulemaan poroaidan viertä Rukajärven tielle, kun nauhamerkinnät loppuivat keskellä metsää. Nyt kodalta lähtee purulla päällystetty tie joka on merkitty parin metrin korkuisilla pylväillä. Uusi Pyhävaaran vaelluspolku on valmistumassa. Reitti kodalta alas Hiidenlammen länsipuolelle ja sieltä Kivilammin hiihtolatupohjalle on jo valmiina. Polku, tai paremminkin kapea tie, on osin sorastettu, osin purupintainen.

Reitin nimi on siis Pyhän jyssäys. Tämä polku tulee palvelemaan käyttäjiä ympärivuotisesti. Talvella polkua voi kulkea lumikengillä.

Näkymä uuden polun varrelta Hiidenlammelle ja Rukalle.

Ensimmäiset jäät.

Polku mutkittelee rinnettä alas naavakuusikon läpi.

Alempana kuljetaan Hiidenlammen läheisyydessä ja kauniissa kurussa.

Uusi polku liittyy Kivilammen reittiin Rytilammen länsipäässä. Tästä on matkaa Pirunkirkon parkkipaikalle vielä 1,3 kilometriä. Minä käännyn tästä toiseen suuntaan, kohti Saukkolampea.
Seuraavalla kerralla täytyy tutkia minne kodalta toiseen suuntaan lähtevä polku johtaa. Kuulin, että se ei vielä ole valmis. Valmistuttuaan Pyhän jyssäys on siis ympärysreitti, jonka lähtö- ja tulopaikka on Pirunkirkon parkkipaikka.

Kivilammen latu- ja kävelyreitti ja uusi polku

Lisäys 29.9. Pirunkirkon parkkipaikan opastaulusta kuvattu Pyhän jyssäyksen reittikartta.