Neidonkengät ja Rukan kukat

Koillismaan kesä tulee rytinällä. Lähdimme Kuusamosta 28.5. Silloin mökin ikkunan alla oli lumikinos ja koivut lehdettömiä. Pari viikkoa myöhemmin koivuissa on isot lehdet ja mustikka kukkii. Myös monet muut kevään kukat ovat ehtineet parhaimpaan kukintaansa.

Kuvasin ensimmäiset neidonkengät toukokuun 26. päivä Oulangan huipputulvan aikaan aurinkoisella rinteellä. Silloin monet neidonkenkäpaikat olivat vielä lumen alla. Juuri nyt neidonkenkien kukinta on hehkeimmillään.  Ja tuntuu siltä, että tänä kesänä ne kukkivat erityisen runsaasti.

Tämä neidonkenkäryhmä kukki ihan keskellä metsäpolkua. Laitoin kukkien suojaksi maasta löytyneen paksun puunoksan. Neidonkenkä on pieni, joten kaikki eivät välttämättä edes huomaa sitä kulkiessaan. Oksaa väistäessä ei vahingossa astu neidonkenkien päälle.

Rukan korkeudella on nyt alkanyt yötön yö. Aurinko laskee seuraavan kerran heinäkuun 4. päivä.  Nousin iltayön valossa Juhannuskalliolle. Rukan varjoisista notkoista löytyy vielä hieman lunta.

Sieliköt! Joka kesä odotan niiden punaisten nuppineulanpäänkokoisten nuppujen aukeamista. Sielikön kauneuden nähdäkseen on kumarruttava syvään. Läheltä tarkasteltuna sielikön kukka muistuttaa atsalean kukkaa. On ihmeellistä, että sielikön juuristo saattaa olla jopa kuudenkymmenen vuoden ikäinen. Siksi on surullista, että yleistynyt maastopyöräily tuhoaa sielikkökasvustoja. Siitä on esimerkkejä Juhannuskalliollakin. Onneksi sielikköä kasvaa myös kalliohyllyillä ja puiden juurilla. Siellä ne ovat suojassa tallaamiselta. Toinen sielikön uhka on ilmaston lämpeneminen. Tunturikasvina se on Kuusamossa levinneisyysalueensa eteläisimmässä osassa.

Auringonpuolen kalliolla sianpuolukkakin on ehtinyt kukkimaan. Kukassa on paljon samaa kuin riekonmarjan kukassa. Lehdet ovat erilaiset.

Mustikankukka kesäyön valossa

Maastoutuja tunturikoivun lehdellä

Viime kesäiset riekonmarjanlehdet ovat ruskeita, mutta uudet lehdet ovat jo ehtineet kasvaa. Paikoin riekonmarjan näkee kukkivan pelkästään vanhojen ruskeiden lehtien keskellä.

Vaikka tunnen aika paljon kasveja, niin samaa ei voi sanoa sammaltuntemuksestani. Joku lukuisista karhunsammallajeista tässä on.

Pahtarikko on yleisin Käsivarressa, Tunturi-Lapissa ja Koillismaalla. Harvoja esiintymiä on myös Pohjois-Karjalassa ja Savossa. Kun kerran on löytänyt pahtarikkokasvuston, niin samaan paikkaan kannattaa mennä myös tulevina vuosina. Tämä kasvusto on ihan Rukan pääväylän varrella, mutta ovelasti suojassa kalliokielekkeen päällä, joten saa kasvaa rauhassa.

Sielikön tavoin kurjenkanerva on pohjoisten tunturien kasvi ja Kuusamo on eteläisimpiä paikkoja jossa sitä esiintyy. Kurjenkanerva muistuttaa kasvustoltaan  paljon variksenmarjaa. Mutta kun ruukkumaiset kukat aukeavat ei voi erehtyä.

14.6. vietetään yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää. Yleensä Suomessa on silloin järjestetty kasviretkiä useilla paikkakunnilla, sattuneesta syystä tämä vuosi jää väliin. Mutta voihan sitä lähteä omatoimiselle luonnonkukkaretkelle.

Alkukesää Oulangalla

Perinteinen Oulangan kevätretki siirtyi tänä keväänä toukokuun lopulle. Jännittyneenä odotin, mitä kukkia löytyy vai löytyykö vielä mitään. Vuodet ovat niin erilaisia ja lämpimän tuulahduksen jälkeen on ollut kosteaa ja kylmää.

Vielä tänä kesänä Liikasenvaarantiellä Käylän kylän ja kansallispuiston rajan välillä on tietyöt käynnissä ja nopeusrajoitus 30-50 km/h. Mutta syksystä alkaen voi Oulangalle huristella leveää ja päällystettyä tietä, on sitä odotettukin.

Ensimmäisenä polun varrella tervehtii näsiä. Syvemmällä metsässä näsiän kukinta on parhaimmillaan, mutta aurinkoisella rinteellä se alkaa olla jo ohi.

Punahuulinen sianpuolukka löytyy etelänpuolen kalliopahdalta.

Viherraunioinen piilottelee kallion kolossa

Olen huono tunnistamaan orvokkeja, mutta arvelen tämän olevan hietaorvokki.

Tämän kukan näkemistä odotin ja jännitin. Ensimmäiset neidonkengät ovat jo ehtineet kukkaan.

Toinen odotettu kukkija on lapinvuokko. Nyt löytyi vasta muutama auki oleva kukka.

Oulangalla käydessä on kuljettava myös Kiutakönkään rantoja, ihaillen kuohuvaa koskea ja kuunnellen sen pauhua. Suurin tulva on jo ohi, mutta vielä virtaa runsaasti vettä jokiuomassa.

Kasviretkiä

Lämpöaalto on herätellyt kasvit hurjaan kasvuvauhtiin ja avaamaan kukintojaan. Tuntuu että ei millään ehdi joka paikkaan missä pitäisi käydä katsomassa ja kuvaamassa.

Pääsin kuusamolaisten kasviharrastajien mukaan etsimään Kiutakönkään maastosta harvinaista katkeralinnunruohoa. Minua varoiteltiin, että kasviharrastajan tunti on kaksi tuntia, ja niin se olikin. Ensimmäisen tunnin aikana olimme edenneet jokivartta noin kolmesataa metriä. Mutta ihmekös tuo, matkalle sattuivat tavanomaisten orvokkien, rentukoiden, kissankäpälien ja sianpuolukoiden kukintojen lisäksi harvinaisemmat lapinvuokko ja idänkeulankärki. Ja löytyihän se katkeralinnunruohokin tarkkasilmäisen kasvituntijan havaitsemana.

idänkeulankärki

lapinvuokko

kissankäpälä

katkeralinnunruoho

katkeralinnunruoho jokimaisemassa

ja tämäkin on katkeralinnunruoho

Kävin vielä kerran sielikköpaikalla. Niiden kukinta on nopeasti ohi kun kalliolla on ollut niin paahteista. Nämä kuvat on otettu illalla, vähää ennen kun auringon säteet häviävät viereisen tunturilaen taakse.

Idänkeulankärjet houkuttelivat käymään Oulangalla taas. Nyt lähdin liikkeelle aikaisin aamulla. Vaikka päivällä lämpötila on ollut lähempänä kolmeakymmentä astetta, niin vaille kuusi aamulla Kiutakönkään laaksossa oli vain viisi lämpöastetta. Lämpätilaero sai kosken vedet höyryämään kun aurinko alkoi lämmittää.

idänkeulankärki taustanaan Oulankajoki

kasteinen idänkeulankärki

lisää lapinvuokkoja

sianpuolukan kukalla on kuin maalatut huulet

pyllistämme kameralle

kärpänen kuin kolibri

neidonkenkä ihan könkään polun varrella

Kävin Hiidenpolun varrella olevalla niityllä katsomassa rentukoiden ja kulleroiden kukintatilanteen. Viimeksi käydessämme siellä olivat rentukat vasta nupulla. Nyt kapean puron varrella oli  kukkiva rentukkajuotti. Puron vedet leviävät niityn alarinteeseen. Siinä on laaja kulleroesiintymä. Muutaman päivän sisällä niitty kukkii keltaisenaan kulleroita.

rentukat niittypuron varrella