Tammikuun puolenvälin lyhyeen päivään mahtui monenlaista säätä. Lähdimme aamulla etsimään pulkkamäkeä pienelle mökkivieraalle tunturin toiselta puolen. Matkalla tunturin yli jouduimme paksun sumupilven keskelle. Sumu oli jäänyt myös Vuosselin laaksoon. Kun pohjoisen puolelta vielä puhalteli viileästi, oli pulkkamäet nopeasti laskettu ja hakeuduimme makkaranpaistoon laskettelukeskuksen taukotuvalle.
Paluumatkalla, paikassa jossa tie on korkeimmillaan tunturia ylitettäessä, tulimme pilvestä kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Tätä ihmettä piti pysähtyä katsomaan. Äkkiä maisema oli kirkas kuin kevättalvella. Valon väri näin keskitalvella on vain hieman kellertävämpää. Se sai tykkypuut näyttämään siltä kuin kermavaahtoa olisi pursotettu niiden oksille. Auringon molemmin puolin näkyi värikkäät sivuauringot.
 |
| pulkkailua sumussa |
 |
| hauskaa silti |
 |
| auringon kajoa sumun läpi |
 |
| kuin pursotettua kermavaahtoa |
 |
| iloa valosta ja yhdessäolosta |
 |
| sivuaurinko |
Puolenpäivän jälkeen lähdin hokkeilemaan Pyhävaaralle. Termi ei ole virallinen, mutta lumikenkäily eikä hiihtokaan kuvaa hyvin liikkumista Altai Skis Hok-liukulumikengillä. Nousin vaaralle jyrkkää reittiä, jota oli kuljettu lumikengillä. Ylempänä lähdin oikaisemaan omia polkuja. Huomasin pian, että olin lähtenyt etenemään ylös väärästä paikasta kun jouduin melkein pystysuoran seinämän alle. Oli aika hikistä hommaa punnertaa paksussa lumessa ylöspäin. Lähempänä lakea puiden harventuessa lumikerros alkoi kantaa ja pääsin loivemmalle rinteelle.
Aurinko oli juuri painumassa taivaanrannan ohuen pilvikerroksen taakse kun saavutin vaaran laen. Pilvikerroksen välistä näkyi auringon alapuolella kidepilari. Se ei ollut kovin iso, mutta erottui kuitenkin kuvassa. Kiersin tutut näköalapaikat ja lähdin sitten liukumaan alas, nyt pitempää, loivemmin vievää reittiä. Tuloreitti olisi ollut liian jyrkkä ja mutkikas.
 |
| vilkaisu taaksepäin matkalla ylös |
 |
| kidepilari Pyhäjärven yllä |
 |
| sinipunainen hetki auringonlaskun jälkeen |
 |
| kehys |
