lauantai 16. kesäkuuta 2018

Kesäyössä Sorsavedellä

Odotin kovasti tyyntä ja selkeää melontasäätä yön yli melontaretkeäni varten. Viime aikoina on ollut kovin tuulista, joten kauan piti odottaa ennen kuin pääsin matkaan. Alun perin aioin mennä mökkijärven kalliosaareen, mutta suunnitelmaan tuli muutos.  Melottuani muutaman kilometrin päähän, kapeasta lahdesta ison selän äärelle, vyöryi aallot vastaan pitkin viisikilometristä järvenselkää. Suunta vaihtuikin kohti Kilpikoskea josta pujahdin Sorsavedelle. Siellä voisi vältellä tuulta saarten suojaisissa sokkeloissa.

Pieni sadekuuro yllätti matkalla, mutta iltaa kohti tuuli tyyntyy ja sää selkenee. Pystytän teltan pieneen saareen. Sorsavedellä on satoja saaria, joten leiripaikoissa on valinnanvaraa.  Ongelmana on kuitenkin löytää pitkälle kajakille sopiva rantautumispaikka, koska rannat ovat kivisiä.




Leirisaareni ympärillä on useita pieniä kalliosaaria.




Auringon alkaessa painua alemmas lähden iltamelonnalle saaria kiertämään.




Kallion värikäs rahkasammalmatto näkyy kauas järvelle. Jostain kallion koloista tihkuu kosteutta, joten rahkasammal viihtyy vaikka kasvupaikka näyttää kuivalta.


Vasta kotona kuvia katsellessa löytyi tämä hahmo sammalkalliokuvista.


Kun aurinko alkaa painua lähelle metsänrajaa, valo muuttuu aina vain värikkäämmäksi.


Eteläisen taivaan pilvet vielä korostavat valon väriä.


Kuikka-saaren rannassa on iso sokeritoppaa muistuttava kivi.


On erikoista meloa suurella järvellä näkemättä ketään missään. Meloin vuorokauden aikana noin 30 kilometriä ja näin koko aikana vain kaksi venettä.


Auringonlaskun aika.




Palaan leirisaareen mutta en malta vielä mennä nukkumaan. Nautin kesäyön valosta ja hiljaisuudesta.


Ehdin nukkua kolmisen tuntia, kun on herättävä katsomaan aamuaurinkoa. Aamuyö on yhtä selkeä ja tyyni kuin iltakin, pilvetkin ovat kaikonneet....


....mutta etelän taivaanrannalla on kapea pilvivyöhyke


Auringon tultua esiin alkaa lahdelle hiipiä hentoa usvaa.




Jään seuraamaan sumun liikkeitä. Pohjoisesta lähenee hitaasti sumupilvi.


Myös etelän puolelta sumu näyttää liikkuvan lähemmäs.


Pian sumu saavuttaa idän taivaan ja alkaa peittää aurinkoa.


Seuraa muutaman minuutin taikahetki kun valo vielä värittää sumua.







Sitten pilvistyy täysin. Pujahdan telttaan jatkamaan unia. Jossain vaiheessa havahdun sen verran, että huomaan olevan taas valoisaa, mutta en jaksa nousta katsomaan. Kun parin tunnin päästä herään, pilvet ovat kaikonneet.


Puran leirin ja lähden paluumatkalle, mutta en suoraan, vaan rantoja kierrellen. Käyn katsomassa tuttuja leiripaikkoja, kuten tätä Iso-Hakosen rannalla olevaa suurta siirtolohkaretta, joka on nojallaan pienemmän kiven varassa.


Yhden vuorokauden aikana ehdin nähdä ja kokea paljon; tuulta, sadetta, aurinkoa, sumua, heijastuksia, hiljaisuutta, kuikan huutoa ja kesäyön ihmeellistä valoa. Sorsavesi antoi taas kerran luontoelämyksiä.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Alkukesää Oulangalla

Toukokuun lämmin sääjakso on vauhdittanut kesäkukat kasvuun Koillismaallakin. Nyt on ollut yli viikon viileää, päivälämpötila 5-12 astetta. Luonnossa liikkumiseen viilennyt sää on ollut ihan sopiva. Ötököistä ei ole vaivaa, eikä tule hiki kävellessä. Retkeilin viikon verran Oulangalla eri kohteissa alkukesän kukkia etsimässä.

Kuvasin ensimmäiset neidonkengät jo toukokuun 19. päivä. En enää odottanut löytäväni kukkivia neidonkenkiä. Siksi oli iloinen yllätys, kun kuusikosta kalliojyrkänteen alta löytyi vielä muutamia hyväkuntoisia kukkia. Viimeisin neidonkenkälöytöni on 10.6., joten kukintakausi on kestänyt kolme viikkoa.








Jokiranta vilkkuu punaisena suokukista.


Valkoyökönlehdet pilkuttavat suota ja puronvartta. Puron päälle kaatuneen, sammaloituneen puunrungon päällä kasvoi tämä kaunis kukkaryhmä.


Joen kalliorantoja puolestaan kaunistaa lapinvuokko. Jo kolme viikkoa sitten se kukki etelän puolen paahteisilla kallioilla, nyt on varjoisamman, pohjoisen rannan vuoro.





Sudenmarja on tuoreen ja rehevän maan kasvi. Ainakin Oulangalla se monesti vihjaa kämmeköiden kasvavan lähellä. Keltaviolettia kukkaa kannattaa tarkastella läheltä.


Myllykoskella kohtaavat Karhunkierroksen kulkijat, päiväretkeilijät ja koskenlaskijat. Tässä koskilautan kipparikurssin osallistujat harjoittelevat.






Kiutakönkäällä on tuomien kukinnan aika. Lähellä rantaa kasvavat tuomet ovat olleet tulvaveden alla, siksi tuomi on nupulla vasta nyt.









Pian Mataraniemen niityllä on värikäs violettivalkoinen kukkaloisto. Tulvaniityn idänkeulakärkien ja tunturikurjenherneiden kukat ovat avautumassa.






Kun katsoo oikein tarkkaan, voi jalkojen juuresta löytää muutaman sentin korkuisen ketonoidanlukon.


Punapilkullinen kissankäpälä.


Kuusamon tikankonttien kukinta on viikon, pari jäljessä savolaisista konteista. Kukinnassa on suuria eroja riippuen sijainnista. Valoisalla paikalla osa konteista on jo lopettelee kukintaa,  metsän varjoisilla paikoilla tikankonteissa on vasta pienet nuput.




Alkukesän kukkakaunottaria on kullero. Koillismaalla sitä näkee paljon tienvarsilla ja peltojen pientareilla.


Kulleroniitty Oulankajoen varrella ilta-auringossa.



Oulankajoen varren vanhoja niittyjä hoidetaan jokavuotisella niittämisellä.


Kiutavaara kohoaa jylhänä Oulankajoen Haaralammen takaa.


Kesäilta Oulangalla.