maanantai 16. heinäkuuta 2018

Luontoharrastajan kuvauskurssi Kuusamossa

Osallistuin heinäkuun ensimmäisellä viikolla Kuusamo-opiston järjestämälle Luontoharrastajan valokuvauskurssille. Opisto tarjoaa monenlaisia kursseja valokuvauksesta kiinnostuneille, sekä lyhytkursseja, että koko lukuvuoden kestäviä kursseja. Viiden päivän aikana saimme tutustua Kuusamon monipuolisiin mahdollisuuksiin luontokuvaajalle. Kurssin ohjaajana oli tunnettu ammattiluontokuvaaja Jarmo Manninen.

Kurssiohjelma oli tiivis. Siinä ei noudatettu kahdeksasta neljään-työaikamallia, vaan se oli kuin suoraan luontokuvaajan oppaasta, eli luontoon lähdetään silloin kun on hyvä valo ja sopiva sää. Niinpä muutaman tunnin teoriaosuuden jälkeen suuntasimme roadtripille Oulangan kansallispuistoon. Kuvausretki alkoi illalla klo 19 aikaan ja päättyi seuraavana aamuna kello 6. Retken aikana käytiin Kiutakönkään maastossa kämmeköitä kuvaamassa kahdessakin paikassa, Oulankajoen varressa etsimässä pulskaneilikkaa (joka ei vielä kukkinut) ja nuotiotulilla, Kitkajoen Pähkänäkalliolla aamuauringon valon aikaan ja lopuksi Juuman Myllykoskella.
kirkiruoho kesäillan valossa

Kiutakönkään alapuolen suvanto


tummaneidonvaippa kukkii






Aamuaurinko oli noussut jo metsänrajan yläpuolelle kun tulimme Pähkänäkalliolle.
"peruskuva" Pähkänältä

Syvässä jokiuomassa on yön jäljiltä viileämpää kuin ylempänä kanjonin laidalla. Sumua alkaa kehittyä kun aurinko alkaa lämmittää ilmaa joen yllä.
Usvaa joella Ylikodan suvannossa

Ylikodan suvanto


Muutaman tunnin unien jälkeen joukkueemme oli jo matkalla Riisitunturille. Puolipilvisessä säässä kävelimme Riisin rääpäsyn ja istuimme Riisitunturin tulipaikalle evästelemään.









Seuraavana aamuna, kunnon yöunien jälkeen olimme taas virkeinä lähdössä uusiin seikkailuihin. Päivän kohteena oli Valtavaara.
Vuosselijärvi

Kitkajärvi


suo Valtavaaralla


Valtavaaranlampi

Nokipannukahvia ja teetä Valtavaaranlammen laavulla

Vielä samana iltana ajoimme Kuntivaaraan karhuja tapaamaan. Siitä kerron eri jutussa myöhemmin.


Yllättäen olimme jo torstaissa ja matkalla viimeiseen retkikohteeseemme Hossaan. Siellä kuljimme Julma-Ölkyn lyhyemmän polun eli Ölökyn ylityksen. Reippaimmat joukkueestamme tekivät sen lisäksi noin kahdeksan kilometrin koukkauksen Värikalliolle. Päivä ei ollut kuvauksen kannalta paras mahdollinen, oli pilvistä ja väliin sataa tihuutti. Päätin, että Ölkylle on tultava uudelleen vaikkapa syksyn ruskavärien aikaan.















Ölökyn ylityksen vaikuttavin paikka ei mielestäni ole riippusilta, vaan laskeutuminen rotkon reunalta riippusillalle. Sillalle kuljetaan aluksi metalliportaita, joiden ritilöiden välistä näkee alas. Jos on korkeanpaikan kammoa, niin kannattaa pitää katse ylempänä. Portaat päättyvät pystysuoran seinämän yläpuolelle, joka laskeudutaan kierreportaita pitkin. Sen jälkeen alka kiviporraspolku, jossa askelmat on upotettu kivirakkaan.
askelmat kivirakassa 

metalliportaikko päättyy kierreportaisiin

riippusilta, jonka takaa näkyy nousu rakkaa pitkin portaille

Perjantaina katselimme viikon kuvasatoa. Paljon kuvia Kuusamosta lähti yhdentoista osallistujan mukana eri puolille Suomea. Vaikka monet kuvauspaikat olivat minulle tuttuja ennestään, niin aina kursseilla oppii jotain uutta ja saa uusia ideoita. Ja mikä parasta, nyt saattoi vain mennä joukon mukana kun tavallisesti järjestää itse kuvausretkensä.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Yötöntä yötä Valtavaaralla

Juhannuksen jälkeen päivät alkavat vääjäämättä lyhentyä. Kuusamon yötön yö kestää Rukan seudulla kesäkuun 11. päivästä heinäkuun toiseen päivään. Kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi nousin Valtavaaralle kesäyön aurinkoa ihailemaan. Lisäbonuksena sain nähdä keskiyön hetkellä idän taivaalle nousseen kuun, joka oli vielä lähes täysikokoinen.

Kuljen Valtavaaralle helppoa reittiä Vuosselista hiihtoladun pohjaa seuraten. Pysähdyn kodalla pilkkomaan muutaman halon päivätuvan kaminaan. Valtavaaran päivätuvalla on tulisija, mutta puut on haettava 40 nousumetriä alempaa kodalta.




Tulen puurajan yläpuolelle juuri oikeaan aikaan kun lähellä horisonttia oleva aurinko värjää taivaan pilvilauttoja.










Puolenyön jälkeen pohjoisen taivaan pilvet alkavat väistyä ja kesäyön aurinko pääsee loistamaan .


Valtavaaran laella tuulee ja lämpötilakin on laskenut alle kymmenen asteen. Virittelen tulet kaminaan ja hetkessä pieni tupa on mukavan lämmin.


Kitkajärvi siintelee yöpilvien alla.










Aurinko on alimmillaan vähän jälkeen yhden.






Pihlajalampi ja Valtavaaran jyrkkä rinne kesäyön valossa.


Olen niin keskittynyt seuraamaan auringon kiertoa, että kuu on hiipinyt selkäni takaa jo korkealle idän taivaalle. Täydenkuun aika on ollut pari vuorokautta aiemmin, joten kuu on ohentunut jo hieman oikeasta reunastaan.


Vuosselijärvi ja kuu



Kello kahden maissa lähden hiljalleen paluumatkalle. Vaaran alarinteen kuusikossa kuuluu erikoinen linnun laulu. Olen huono tunnistamaan lintuja äänen perusteella, mutta arvelen kuulleeni Valtavaaran harvinaista asukkia, sinipyrstöä.

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Kämmeköitä kesäyössä

Kesä-heinäkuun vaihteessa aurinko pysyy vielä horisontin yläpuolella koko yön Pohjois-Kuusamossa. Valoisa kesäyö on hyvä ajankohta kämmekkäretkelle. Aamuyöllä lämpötila laskee alle kymmenen asteen ja silloin eivät itikat tai mäkärät häiritse suolla kulkijaa.

Pieni lampi peilailee tyynenä. Auringon säteet hipovat jo puiden latvoja.


Erilaiset violetin väriset kämmekät pilkuttavat suota. Tässä lienee erikoinen kaitakämmekän ja maariankämmekän risteymä.


Kämmeköiden taustana on nousevan auringon valaisema metsä.


Punakämmekkä erottuu rotevan kukintonsa ja pilkuttomien lehtiensä vuoksi. Suurin osa punakämmeköistä on jo kuihtumassa, mutta vielä löytyi tämä komea yksilö.


Suon lettokirkiruohot vasta availevat kukintoaan.





Aamuyöllä ei riippusillalla ole ruuhkaa. Toista on päivällä kun Pienen Karhunkierroksen kulkijat ylittävät Kitkajoen Myllykoskella.








Tikankontin aika on auttamattomasti ohi, mutta käyn kuitenkin vielä tikankonttipaikalla. Keltainen tikankontti on murheellisen näköinen lakastunein verholehdin ja kastetta kontissa.


Tikankontin punaiset verholehdet ovat vähän kuihtuneenakin koristeelliset.








Pussikämmekkä on yleensä täysin keltavihreä, mutta Pohjois-Suomessa olen tavannut punertavia pussikämmeköitä.


Isotalvikkia on nyt runsaasti.


Kun aurinko on noussut ylemmäs ja alkaa lämmittää, on aamusumujen aika alavilla paikoilla. Kuvaan kotimatkan varrella Viipusjärven sumuisia näkymiä.