keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kyläreissulla Jyväskylässä

Viikonloppu Jyväskylän ja lähialueen aktivitteetteihin tutustumassa, yhteistyössä Visit Jyväskylän kanssa.

Jatkoa kyläreissuun Jyväskylässä

Hyvin nukutun yön jälkeen herään hotelli Peurungassa. Bloggarimatka jatkuu tänään Jyväskylän keskustaan. Lähtöaika on kolmen tunnin päästä, joten nyt on valittava lähdenkö tutustumaan kylpylään vai hotellin ympäristön polkuihin. Näkymä ikkunasta houkuttee polulle nauttimaan kauniista kuura-aamusta.




Rannan tuntumasta löytyy kapea asfaltoitu tie. Kestää hetken ennen kuin keksin miksi polun levyinen tie on päällystetty, no pyörätuolikäyttöä varten tietenkin. Peurungan toiminta on alkanut sotaveteraanien kuntouslaitoksena, mutta nykyisin, veteraanien käydessä vähiin, Peurungasta on tullut monipuolinen lomakeskus. Esteettömiä reittivaihtoehtoja on kaksi; tämä ranta-alueen tasainen asfaltoitu 800 metriä pitkä ympyräreitti ja hotellin päädystä yläkodalle vievä reitti.


Rantapuiden keskeltä löytyy laavu tulisijoineen.


Tässä talossa asuu Hilarius-hiiri. Leikki- ja toimintapuisto on kesäaikaan avoinna.


Rantasaunan vieressä on toinen, pienempi sauna. Sen tunnistaa jo päälle päin savusaunaksi.


Kurkistan sisään ja haistelen saunan savuntuoksua. Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen kylpenyt savusaunassa. Täällä se onnistuisi.


Ennen Peurungasta lähtöä käymme vielä ihailemassa Peurunkajärven ruskahehkuista rantamaisemaa.




Puttipaja, olispa hyvä olo

Puttipaja on valmistanut kynttilöitä jo yli 40 vuotta. Meidät vastaanottaa itse Puttipajan perustaja Terttu Kilpinen. Saamme kuulla yrityksen tarinan sen perustamisvuodesta 1976 tähän päivään. Mystisen putti-sanan merkityskin selviää hänen kertomanaan. Putti on karjalan murretta ja tarkoittaa olispa hyvä olo. Kynttilän sytyttäminen rauhoittaa ja sen liekin lepatusta katsellen tulee hyvä olo.

Wanha Paja on rakennettu 1800-luvulla sahan höyrykonehuoneeksi. Nyt avaran salin hyllyillä on Puttipajan kynttilöitä ja monien paikallisten käsityöläisen valmistamia sisustustuotteita.





Wanhan Pajan yläkerran ihastuttava Sisustajan Olohuone on alun perin konemestarin huoneeksi rakennettu tila. Vaihtuva näyttely antaa ideoita kodin sisustajalle.



Omat muistoni Puttipajasta ovat 1980-luvulta. Silloiselta kotipaikkakunnaltani lähdettiin aina viikonloppuisin isompiin lähikaupunkeihin ostoksille, usein Jyväskylään. Puttipajan kynttiöitä kävin aina ostamassa koska silloin niitä ei saanut kotikaupungista. 







Muistoja Rossosta

Lounaspaikkamme on nostalginen Kirkkopuiston Rosso. Rosson tarina Jyväskylässä on alkanut jo vuonna 1985, ja samoilta ajoilta on minunkin henkilökohtainen Rosso-muistoni. Jos ei ollut kotikaupungissani Puttipajan kynttilöitä, niin ei ollut pizzeriaakaan, joten Rosso oli se ruokapaikka, jossa käytiin kun Jyväskylään oli asiaa, varsinkin silloin kun lapset olivat mukana.

Rosso tarjoaa monipuolisen antipastolajitelman ja pääruuoan listalta. Lautasella on  Pollo capra; broilerinfileetä, vuohenjuustoa, viikunabalsamicoa, punaviinikastiketta, maustettuja lohkoperunoita ja kasviksia.






Jälkiruuaksi on pannacottaa, tuoreita marjoja ja mansikkakastiketta. 


Muutaman askeleen päässä Rossosta on seuraava kohteemme Jyväskylän taidemuseo.

Jyväskylän taidemuseo, toisia todellisuuksia

Vaikka otsikon mukainen "Toisia todellisuuksia" vaihtuva näyttely on tätä kirjoitettaessa jo päättynyt, niin voisi sanoa, että taide tarjoaa aina katsojalleen toisia todellisuuksia. Taidetta kun ei voi lokeroida ja määritellä, vaan taiteen kokeminen on yksilöllistä, jokainen katsoja näkee taideteoksen omalla tavallaan.

Taidemuseossa oppaanamme on museolehtori Sirpa Turpeinen. On kiinnostavaa kuulla mm. kulttuuriluotsitoiminnasta. Kulttuuriluotsi on koulutettu vapaaehtoinen, jonka voi pyytää mukaan esimerkiksi museoihin, teatteriin, konserttiin tai kulttuurikävelylle.

Aika ei riitä koko museon laajaan tarjontaan tutustumiseen. Tässä on siis vain muutamia poimintoja. Esimerkiksi Ulu Braunin videokollaasi Puisto on kooste todellisista ihmisistä ja paikoista. Seinän leveydeltä liikkuvaa kuvaa vangitsee katsojan seuraamaan jatkuvaa liikettä ja tapahtumia koko ajan eri puolilla kuvaseinää. En edes yritä saada kuvattua tätä taideteosta, koska still-kuvasta ei voi saada käsitystä tästä taideteoksesta.

István Oroszin Korppi-teos panee katsojan miettimään mistä miehen kasvot heijastuvat peilisylinteriin. Korppikin löytyy viivasyövytystä tarkastellessa.



Jyrki Markkasen "Koivikko" kääntää katselukulman toisinpäin. Kun junan ikkunasta näkee vilistävän metsän, koivikon, niin nyt koivikko on junavaunun seinässä. Junan määränpäätä mietityttää myös, se näyttää olevan menossa kohti synkkää tulevaisuutta.




Toisen kerroksen näyttelytilassa on kalustettuna tyypillinen viisikymmenluvun koti. Tietokirjasarja, taidelasimaljakot ja radio-levysoitin kuuluivat sen ajan kodin olohuoneeseen.



Taidemuseon vessakaan ei ole ihan tavanomainen.


Kuten eilisessä kohteessamme Suomen Käsityön museossa, on myös taidemuseossa työpaja. Täällä meitä opastaa kuvataiteilija ja taideohjaaja Heli Hokkinen. Saamme eteemme A3-koon valkoisen paperin, sakset, liimaa, kasan aikakauslehtiä ja kirjansivuja. Näistä tarpeista pitäisi rakentaa omakuva. Tunnen hetken tyhjän paperin kammoa, mutta sitten alan sen enemmin harkitsematta kasata leikkeitä arkille ja syntyyhän paperille lopulta jotain omaakuvaa muistuttavaa.





Sokos Hotel Paviljonki, näköalapaikalla

Hotellin kahdeksannen kerroksen ikkunasta näkee kauas, Jyväsjärvelle ja siitä oikealle kaupungin suuntaan.


Istun ikkunan ääressä katsellen kun taivas alkaa tummua ja kaupungin valot syttyvät. Mutta kauan en ehdi tunnelmoida, koska hotellin Trattoria Aukiossa odottaa illallinen. Italialaistyyppistä illallista nautimmekin italialaiseen tapaan, yli kolme tuntia vierähtää ihan huomaamatta.


Herään aikaisin ja alan valmistautua lähemään aamukahville, mutta nauliudun taas ikkunan äärelle. Sumu on levittynyt Jyväsjärven yläpuolelle. Jään seuraamaan aamun valojen ja värien näytelmää. Olen nähnyt monet auringonnousut, mutta en koskaan ennen hotellin ikkunasta näköalapaikalta.




Taivaan väri auringonnousun suunnalla vaihtelee sumun määrästä ja auringon sijainnista riippuen.


Aurinko värittää pilven kultareunaiseksi, vaikka se vielä pysytteleekin horisontin takana.




Ja niin siinä käy, että juuri kun aurinko on päässyt metsänreunan yläpuolelle, pilvet peittävät sen alhaalta ja ylhäältä. Nyt ehdin aamiaspöytään Trattoria Aukean toiseen kerrokseen. Aamukahvi tarjoillaan pöytään ja mehutiskiltä saa paikallisen tuottajan raparperimansikkamehua. Eilisillan runsas illallinen taitaa vielä vaikuttaa, muuta ei jaksa runsaasta tarjonnasta huolimatta. 


Aamiaisen jälkeen  olen taas valinnan edessä, saunominen hotellin ylimmässä kerroksessa vai kävely kaupungilla ennen kotimatkaa. Bussi lähtee parin tunnin päästä, joten molempia ei ehdi. Päätän pakata laukun lähtövalmiiksi ja käydä kävelemässä hotellin lähistöllä. Lutakon alue on täysin muuttunut siitä kun viimeksi olen Jyväskylässä käynyt, siksi kiinnostaa nähdä ympäristöä.

Hotellin aulan katossa on näyttävä Kaisa Blomstedtin valoinstallaatio.




Viherseinä ja Eero Aarnion pallotuoli aulan nurkkauksessa.



Hotelli Paviljonki sumun ympröimänä. Hotellia laajennetaan jo, vaikka se on valmistunut vasta kuusi vuotta sitten, vuonna 2012. Hotelli on ehtinyt voittaa useita palkintoja The World Luxury Hotel Awards -kisassa.


Kävelykierrokseni vie Lutakonaukiolle ja sieltä venesatamaan. Vain muutama koiranulkoiluttaja on liikkeellä. On ihan hiljaista ja rauhallista.






Sitten on aika siirtyä Paviljongin puolelta yli rautatien Matkakeskukseen, jonne juuri samaan aikaan saapuu bussi Kuopiosta. Eli tasan 48 tunnin mittainen oli tämä visiitti Jyväskylään. Kiitos VisitJyväskylä ja kiitos Johanna Maasalo, energinen tehopakkaus unelma-ammatissaan matkailun koordinaattorina.


Linkkejä: VisitJyväskylä             
Kylpylähotelli Peurunka
Puttipaja
Jyväskylän taidemuseo
Kirkkopuiston Rosso
Sokos Hotel Paviljonki


Matkalla mukana Calt it home-blogi , TalostakotiTorpan TyttöHimomatkaajan turinoitaElina MarjaanaDesign HiMaFit you too! ja Optimismia ja energiaa

tiistai 16. lokakuuta 2018

Jyväskyläilemässä

Viikonloppu Jyväskylän ja lähialueen aktivitteetteihin tutustumassa, yhteistyössä Visit Jyväskylän kanssa

Metsissä ja vesillä liikkujaa on vaikea saada kesäaikaan houkuteltua kaupungin rientoihin. Mutta silloin kun lehdet alkavat tippua puista ja kajakin talviteloille laitto lähestyy, on se hetki kun reppuretkeilijäkin kiinnostuu kaupungin nähtävyyksistä. Varsinkin kun lisäbonuksena on koukkaus maaseudulle. VisitJyväskylä kutsui kylään, ja minä varasin bussiliput lokakuun ensimmäisen viikonlopun bloggarimatkalle.

Kahden vuorokauden aikana Jyväskylä tarjosi runsaasti näkemistä ja kokemista. Kun 48 tunnin jälkeen istahdin kotimatkalle Kuopioon menevään bussiin, tuntui kuin olisin ollut viikon reissussa.


Hotelli Verso, kodikas kaupunkihotelli

Verson Baarissa tuoksuu tuore leipä. Lounaalla on tarjolla keittoa tai runsas salaattiannos. Suurempaan nälkään voi valita molemmat. Leivät leivotaan paikan päällä, siinä selitys viekoittelevaan tuoksuun.

Lounaan jälkeen perheyrityksen nuorta polvea edustava Aino Pärnänen esittelee meille hotellin tiloja. Verso on kesällä 2016 avattu keskustahotelli, jonne tullaan suoraan kävelykadulta. Omalla autollakin on helppo tulla, koska parkkihalli on pohjakerroksessa. 





Hotelli on omaleimainen ja kodikas. Portaikon seinällä on vanhaa Jyväskylää esittäviä valokuvia.


Porrasaulan keinutuolit kutsuvat hetkeksi keinuttelemaan.








Hotelli Verson huoneet ovat tilavia ja tyylikkäitä. Tämän huoneen hotellivieraalle on koottu hemmottelupaketti.


Hotelli Versosta on lyhyt kävelymatka seuraavaan kohteeseemme Suomen Käsityön museoon:

Suomen käsityön museo yllättää

Suomen Käsityön museo on myös ihan kaupungin keskustassa Kauppakadulla. Tunnustan, että jos olisin ollut omatoimimatkalla, niin ehkä tämä olisi jäänyt väliin koska ole käsityöihmisiä. Mutta Käsityömuseo yllättää täysin. Perinteisten museonäyttelyiden lisäksi Käsityömuseo tarjoaa myös taide-elämyksiä ja käsillä tekemistä. Museoassistentti Päivi Ollikainen johdattelee meitä eri kohteissa ja kertoilee elävästi mm. alusvaatteiden historiasta.

Tämä vitriini herättää muistoja. Varmaan monet oppilassukupolvet ovat jukertaneet virkkuukoukulla patalappuja ja sipulipusseja tai ommelleet vohvelikankaiseen käsityöpussiin kuvioita. Muistelen katkaiseeni ainakin kolme virkkuukoukkua, tosin silloin oli kyseessä pitsinvirkkaus ohuella koukulla.


Toinen muisto tulee mieleen tämän asetelman äärellä. Siinähän roikkuu minun ensimmäisen luokan koulureppu. Silloin ei ollut muuta vaihtoehtoa kun tuo nahkaviilekkeinen markiisikangasreppu. Kelkka ja tupsupipo näyttävät myös tutuilta.






Käsityömuseon yhteydessä  on Suomen kansallispukukeskus, joka esittelee suomalaisia kansallispukuja ja perinteistä pukeutumista.


Käsityömuseossa on vaihtuvia näyttelyitä. Tällä hetkellä on esillä käsityöperustaista taidetta viidestä pohjoismaasta nimikkeellä "Pehmeetä touhua". Nimestään huolimatta esillä ei ole pelkästään pehmeistä materiaaleista tehtyjä taideteoksia, vaan töitä on valmistettu myös keramiikasta, metallista ja puusta. Näyttely on auki 2.12. saakka.

Tässä on totisesti väännetty rautalangasta. Kokonainen seinä on täynnä Matti Rauhaniemen aforismeja, joiden tekstin kirjaimet hän on tehnyt ohuesta rautalangasta.




Parikkalalaisen taiteilijan Eini Saukkosen kierrätyslasista tehty komea riikinkukko.



Tanskalaisen Kenneth Rasmussenin installaatiooon on neulottu 200 kiloa muovikasseja!



Museon toisessa kerroksessa on Avoin paja, paikka jossa saa tehdä ja kokeilla omin käsin. Käytettävissä on erilaisia käsityövälineitä; ompelukone, höyläpenkki sekä materiaaleja; puuta paperia, villaa, nahkaa ja lankoja. Avoimen pajan käyttö sisältyy museon pääsylipun hintaan ja materiaalimaksu on 1-5 euroa käytetystä materiaalista riippuen.

Mekin pääsemme tositoimiin. Päivin ohjauksella teemme nahkasta rannekorun tai korvakorun. Poropeukalona valitsen helpomman vaihtoehdon ja yksinkertaisen toteutuksen.


Jatkamme matkaa pikkubussilla Uuraisille, noin 35 kilometriä Jyväskylän keskustasta pohjoiseen.


Marjoniementila, maaseutuidylliä Uuraisilla

Marjoniemen tilan värikäs historia alkaa jo 1800-luvun alussa, jolloin tila on tullut seurakunnan omistukseen. Nyt paikalla oleva pappilarakennus on valmistunut vuonna 1888. Se on toiminut pappilana vuoteen 1963. Myöhemmin rakennukset ovat olleet konepajana ja leirikeskuksena. Alkuvuodesta 2016 tila on siirynyt nykyiselle omistajalle, joka on tehnyt mittavan peruskorjaustyön päärakennuksen ja muiden tilojen osalta. 



Komea lasiveranta vastaanottaa vieraan. Lasipinnat kiehtovat, tämänkaltaisia ikkunoita ei enää saa mistään.




Avaraan ja valoisaan saliin mahtuu ruokailemaan isompikin seurue. Remontissa on jouduttu purkamaan seiniä ja oikaisemaan kattoja ja lattioita. Korjausurakka on ollut iso, mutta lopputulos on vaikuttava. Lattialankut näyttävät uudelta, mutta ne ovat alkuperäiset, uudelleen höylättynä.



Ainakin minun ikäiseni tietävät sanonnan: "kestitään kuin piispaa pappilassa", jolla tarkoitettiin, että pappilassa laitettiin parasta pöytään kun piispa tuli tarkastukselle. Meitäkin kestittiin samoin. Tarjolla oli suolaisia ja makeita herkkuja, lisänä hedelmiä ja italialaista limonaadia. Marjoniemessä voi järjestää juhlia, kokouksia tai tilata ryhmälle ruokailun.


Marjoniemessä on majoitustilaa päärakennuksessa, väentuvassa ja aitoissa. Tässä päärakennuksen yläkerran morsiussviitti.


Ei ihan tavanomainen aittamajoitus. Ulkoa päin aitalta näyttävästä rakennuksesta löytyy hotellitason huoneet.


Marjoniemeen on kahden viime vuoden aikana rakennettu myös uutta. Rannalla on iso sauna, jonka yhteydessä on 20 hengen kokoustila.


Rantasaunan terassilta näkee metsään, pelloille ja järvelle. Maisemia voi ihailla myös terassin ulkoporealtaassa istuen.


Koivujen keskellä on uusi tallirakennus. Marjoniemen tilalla on islanninhevosia, joilla voi osallistua kenttä- tai maastoratsastukseen. Marjoniemessä järjestetään myös heppaleirejä.


Tallin vieressä asustavat kanat ja  kukko. Kukko piiloutui kanalan sisätiloihin, mutta nämä kaksi kanarouvaa asettuivat kynnykselle kuvattavaksi.




Jatkamme matkaa pikkuteitä pujotellen Laukaaseen, kylpylähotelli Peurunkaan.


Peurunka, monipuolinen lomakeskus

Aurinko on jo laskenut kun tulemme Peurunkaan. Minun muistikuvani Peurungasta on 90-luvun puolivälistä, olin silloin kuuntelemassa jotain viihdebändiä. Oli pimeää kun tulin ja pimeää kun lähdin, joten on ihan mukava nähdä Peurunka ympäristöineen päivänvalossa. Jo rakenuskompeksin koko yllättää, hotellirakennuksen ympärillä on pienen kaupungin verran loma-asuntoja ja lomamökkejä.  


Ehdimme juuri sopivasti Ravintola Peurankelloon näkemään kun auringonlaskun värit alkavat hiipua ja iltataivas tummuu. Hyvä, että ikkunoista avautuvaa järvimaisemaa ei ole peitetty verhoilla.


Alkuruuaksi on savuporojuustokeittoa kuormalavalta tarjoiltuna.


Pääruuan ja jälkiruuan jälkeen onkin aika vetäytyä unten maille. Päivä on ollut tapahtumarikas ja huomiselle on luvassa mielenkiintoista ohjelmaa.

Kyläreissu Jyväskylässä jatkuu...

Linkkejä: VisitJyväskylä
                Hotelli Verso
                Suomen käsityön museo
                Marjoniementila
                Kylpylähotelli Peurunka

Matkalla mukana Calt it home-blogi , TalostakotiTorpan TyttöHimomatkaajan turinoitaElina MarjaanaDesign HiMaFit you too! ja Optimismia ja energiaa